Author Archive
Vain pari kuvaa, ei sanoja ollenkaan.
Kasvitieteellinen puutarha, Oulun yliopisto. – Botanical Garden, University of Oulu 2010, September
Oulun takiaistammista on usein pyydetty kuvia. Laitan nyt ensimmäiset.
Alla on tuore kuva Kasvitieteellisestä puutarhasta, Kasvimuseon uudisrakennuksen edestä. Etualalla on takiaistammi, jonka lehdestä on myös kuva alla. Lehden valkoinen alapinta näkyy kuvassa vain vilaukselta. Yleiskuvan vasemmassa reunassa näkyy jo syysväreissä oleva purppuraomenapuu Malus ‘Marjatta’.
Pimpinella (2006) kertoo näistä takiaistammien istutuksista Ouluun: “Puutarhalla ylimääräiseksi jääneitä, Mustilan arboretumin Pohjois-Amerikasta v. 1993 keräämistä siemenistä kasvatettuja takiaistammia (Quercus macrocarpa) istutettiin toukokuussa Oulun kaupungin toimesta Madetojan musiikkikeskuksen viereiseen Kollaanpuistoon. Puut on numeroitu ja niistä on istutuskartta, joten menestymisseurantaa voidaan jatkaa myös nykyisellä paikalla.” Mustilan sivuilta: lajikuvaus Takiaistammi.
Laitan Kollaanpuiston nuorista puista kuvia syksyllä myöhemmin, ja yritän ehtiä myös Madetojanpuistoon, jossa pitäisi olla myös takiastammi (vai -tammia?).
Takiaistammi Kasvimuseon uudisrakennuksen edustalla
“Siirrän” CombiPhotoBlogiin ensin laittamani gallerian sittenkin myös tänne – eihän se ole kuin linkki!
Kuvissa esiintyvä hämähäkki on rantojen ristihämähäkki, sauvaristihämähäkki (Tetragnatha sp.). Siitä on melko paljon lisäkuvia, alapuoleltakin, ja ajan kanssa saan varmaan sille nimen.
Päivän kuva. Horsma ja muuri. 
Rehevöityneen Jäälinjärven (ja sen takaisten ojitettujen soiden ja järvien, mm. Saarisen) vedet laskevat Jäälinojaa pitkin Kalimenjokeen. Jäälinojan varrella on hiukan maataloutta, mutta ennen kaikkea paljon asutusta. Asutuksen ja sen ympäristön hulevesien tuottama rasitus on vaikeasti hahmotetavaa mutta raskasta. Tiedossa ei ole vielä paljonko asutuksesta on viemäröinnin piirissä. Jäälinoja laskee Kalimenjokeen Korvensuoralla eli Korvenkylässä. Muutama vuosikymmen sitten Korvenkylä oli Oulun syrjäseutuja. Nyt Kiimingin Jääli ja Välikylä ja aluueet kohti Oulua alkaa olla rakennettu. Jäälinojan laskupaikka on lähellä kunnanrajaa ja uusia valtatien infopisteiden pysäköintialueita.
Laskupaikka on kuitenkin hankalasti hahmotettavissa. Se on etsittävä pusikoitten tai horsmaisten ja kuusettuvien heittopeltojen takaa. Pusikon keskellä on joessa laajennus, ulpukanlehtiä, vanhan sillan rauniot (vai myllyn?). Paikalla kasvaa kieloa ja kurjenpolvea. Ja tietysti, kun ollaan Kalimenjoella, vastarannalla on “marginaaliasunto” eli levyistä kyhätty maja, kauniilla paikalla. Tästä kaikesta on kuva alla. Jäälinoja laskee kuvassa vasemmalta, sen toisella puolen on näkymättömissä rinteessä vanha maalaistalo.
Jäälinojan laskupaikka Kalimenjoella. Luonnonkaunista, kaupungin marginaalissa.
Jäälinojan ja Kalimenjoen vedet kohtaavat kuvan keskivaiheilla.
Kävin täälläkin katsomassa, onko ojien vesien värissä eroja. Väriero ei ollut niin huomattava kuin Vittaojalla edellispostauksessa. Mutta selkeästi näkyvä se oli. Kalimenjoen vesi on tummempaa, Jäälinojan ruskeampaa. Väriero oli vaikeasti kuvattavissa mm. heijastusten takia. Sen voi kuitenkin hahmottaa yläkuvasta, jossa vesien kohtaaminen näkyy suunnilleen kuvan keskivaiheilla, koivunrunkojen suuremmasta välistä. Kalimenjoki tulee talkaa oikealta. Jäälinoja laskee hiukan Kalimenjoen virtausta vastaan. – Myös Jäälinoja on luokitukseltaan puro. Sekin kärsii pohjalaisesta vähättelevästä oja-nimityksestä.
Pari sataa metriä tästä alaspäin Kalimenjoki saa niskaansa uuden Kuusamontien hulevedet. Ne tulevat avo-ojia pitkin ja putkia pitkin alas suoraan sillalta.
On kummallista ajatella, että toisaalta Kalimenjoki on Oulun lähiseudun uomaltaan luonnontilaisin, jopa erämainen, pikku joki ja puro. Luonnontilasta, mm. tulvista kertoo esim. se, että sen varrelta on löydetty harvinaisia sieniä. Ei niinkään putkilokasveja kuin sieniä. Hytymaljakasta.
Suomen Ympäristökeskuksen sivuillahytymaljakaan kasvupaikkoja luonnehditaan näin: “Suomen EU-vastuulajeihin kuuluva sieni hytymaljakas (Sarcosoma globosum) viihtyy rannan tuntumassa melko rehevissä metsissä, joissa on vanhoja kuusia.” Kuin nakutettu, kuvataan Kalimenjokea.
(Nytkin tuli vastaan yksi outo sieni – siihen palaan seuraavassa postauksessa, jos saan vahvistusta luuloilleni.)
Kukapa haluaisi tutustua Vittaojaan? Se on puro, joka virtailee Kalimenjokeen mukanaan suurten kalliolouhoalueiden pumppausvesiä ja Viherrenkaan uuden kompostialueen vesiä. Kummastakin paikasta on aiemmin blogissa ollut kuvia.
Oja vai puro vai joki? Pohjanmaan murteissa ja niiden mukaisesti kartoissa useimmat pienvedet ovat ojia. “Oikeasti” ne ovat joko puroja tai jokia. Vittaoja on puro. Vittapuro, Vitsapuro. Oja tuo mukanaan halventavan, ei-luonnontilaisen maun mukanaan. Mutta Vitaojakin on kumpaakin. Sen suupuolella on lehtoa, taitaa olla Kalimenjoen ympäristön toinen lehto välillä Kalimenkylä – Tuiranhovi, Alakyläntie. Korpia siinä välissä kyllä on, metsäkortekorpia kai enimmäkseen. Paikalla kasvaa ketunleipää, oravanmarjaa, sudenmarjaa, korpi-imarretta, lillukkaa ja kotkansiipeä. Kotkansiipeä on noin sadan metrin matkalla Vittaojan törmissä. Alueella on erämainen tunnelma, ja asutukseen onkin matkaa kilometrejä, vaikka ollaan Oulun tuntumassa.
Tämä lehto ja törmä ovat sitä puron maailmaa. Ojan mielikuvamaailmaan kuuluu sen sijaan vesi. Kalimenjoen vesi näyttää siihen verrattuna puhtaalta… Silti mittauksissa ei ole löytynyt “mitään”.
Vittaojan purouomaa
Vittaojan vedet virtailevat pitkin jokirantaa. Tämän kuvan takia kävelin paikalle. Jotakin siinä ojavedessä on, eikä ei-mitään.
Eilisiä kännykkäkuvia (oma kamera meni huoltoon) – Kalimenjoen rantavallissa ilmeinen saukon (Lutra lutra) pesä. Saukko on muuten kansainvälinen direktiivilaji, se on listassa 4A. Eli periaatteessa luokitus on sama kuin liito-oravalla ja jokihelmisimpukalla. Tämä kolo löytyi läheltä paikkaa, josta talvella olen kuvaillut laskettelujälkiä ja veteenmenojälkiä.Tässä kuvassa kololta veteen menee selvä tuore “polku”.
Tänään kuulin tuttavilta, että Kalimenjoen varrelta on saatu kuvakin parittelevista saukoista. Jälkiin törmätään usein. Eli koossa alkaa olla varmaa tietoa siitä, että pikku joellamme elää vakituisesti saukko tai saukkoja. Poikasia kun vielä nähtäisiin.
Veden väri joessa on taas vaihdellut. Ja nopeasti. Harmaasta eri sävyisiin ruskeisiin. Etsimme syytä…
Iso kamera meni eilen rikki. Alkoi sataa, koko päivän. Netti lupasi taukoa, joten ajattelin mennä kalaan. Tauko oli lyhyt, metsässä satoi kaatamalla. Yhden mustan ahvenen näin. Märällä polulla oli komea joukko nuoria lampaankääpiä, paistikkaita nämäkin. Yritin ottaa Nokian älypuhelimella kuvaa, riskaabelia kun vettä tippui. Pimeää, kuvat epäteräviä ja valkoiset puhki. Mutta saalis kumminkin, ja läheltä löytyi lisää. Kotona ei ollut munia, paistaminen jää huomiseen. En jaksa mennä enää kauppaan. Näitä kuvia en linkitä isommiksi, nauttikaa vähästä, niin minäkin.
P.S. Herkkutattihälytys tuli pari päivää sitten. Nämä olivat jo lötköjä. Mutta vihjeeksi (en itse käy siellä päin): Kalimenjokivarressa Myllykosken yläpuolella, Kuparisenpolun lähellä, oli viime vuonna tosi paljon herkkutattia… Huhuja kulkee myös pienestä keltaisesta…
Iltakävely suuntautui hakkuuaukiolle; siellä kävely ajoi esiin pieniä heinäsirkkoja, joiden soitto on hentoa sirinää. Lienevät ketoheinäsirkkoja, vaikka varmuudella ei voi sanoa. Aikaa meni “kesyttämiseen”, mutta sitten ne taapersivat ja soittelivat aurausvalleilla. Kuvasin myös toista sirkkaa, ohimennen, kuvat jäivät vajaiksi; pää näyttää alkukantaiselta, hiomattomalta, pyöreältä. Muita kuvauskohteita olivat kukkiva vanamo, yksittäinen horsma ja jakkituppaat. Ja pakkasesta punertuneet kevätpiipon lehtiruusukkeet. – Ketoheinäsirkka soittelee männyn kävyllä, ´kukasirkka´ kurkkii oikealla.
Eräänä helleammuna Kalimenkylän nuoret tekivät vielä heinää! Nyt heinäseipäät hakevat vaihtelevissa säissä muotoaan – tässä iltavalossa. Kuinkahan moni tämän ajan nuorista tietää heinäseipään??
Yritän laittaa blogini jutut Facebookkiin seinälleni RSS-syötteiden kautta. Jos osaan…kokeillaan…