Archive for the ‘Ainola’ Category
Kiertelin sumuisena aamuna kuvailemassa keskustan puistojen muutamia puita. Etsiskelin viime vuosina istutettuja puita – taimia siis. Kiertelin Hupisaaria, Pokkista ja Madetojanpuistoa. Kahdessa jälkimmäisessä on ollut suuri remontti.
Alla on muutamia kuvia – valitettavasti tekstit skaalautuivat ekä niistä saa kunnolla selvää. Kannessa on nuori riippapoppeli (Populus x woobstii) ja riippapoppeleita on istutettu myös Madetojanpuistoon. Se kuuluu Oulun puistojen historiaan – Plaatansaaressa Hupisaarilla on komea ryhmä näitä suuria puita. Yksi Pokkisen taimista on jo pahoinpidelty ja hävitetty. Toivotaan onnea – nuorten puiden elämä kaupungissa on vaarallista…
Ainolaan on istutettu kaadetun puistolehmuksen ja koivujen tilalle kaksi nuorta saarnivaahteraa (Acer negundo). Vieressä on se tunnettu monirunkoinen, vanha ryhmä. Saarnivaahteroita on Ainolassa kasvanut jo 1800-luvun lopulta alkaen, joten jatkoa seuraa. Kiikkusaarille on tullut “takaisin” kyynelkoivu (Betula pendula f. tristis; muotonimestä en ole varma). Sen pienet lehdet ovat yhä puussa kiinni – kertonee eteläisestä alkuperästä. Sen “surkea” olemus sopii tähän sumuiseen harmaaseen. Taustalla on rivi Ainolan kujasalavia – isoriippasalavia.
Kyynelkoivuja on kai istutettu myös Pokkisen ja Madetojan puistoihin, joissa niitä on myös aiemmin kasvanut ja nytkin on kaksi vanhaa puuta. Nämä puut eivät kuitenkaan näytä samanlaiselta kuin vanhat ja Kiikkusaaren uusi puu. Tyypillinen oksan tyven mutka puuttuu. Kesällä en ole näitä katsellut tarkempaan. Puut voivat tietysti olla jotain toista alkuperää.
Lopussa on muutama kuva kujasalavista – riippasalavista. Tätä risteymäryhmää on vaikea sen tarkemmin selvittää. Yleisin meillä myyty kanta on kai ‘Lasipalatsi’. Sitä nämä voivat olla. Nämä puut ovat tulevaisuudessa korvaamassa Kaupunginojan varressa vanhoja hopeapajuja, p.o. hopeasalavia (Salix alba x fragilis -ryhmää).
(Sivut kääntyvät “sormella” (hiiren kursorilla) tai klikkaamalla jos tämä flipperi nyt sitten ylipäänsä näkyy. Se vaatii, että selaimen käytössä on Flash Player.)
Halusin kuvata Plaatansaaren riippapoppelit syysasussaan, täyskeltaisina. Viime syksyn kubauksista jäi nimittäin aika paljon hampaankoloon, parannettavaa. Hupisaarten poppeleista otin lisäksi ensimmäiset HDR-kuvani… Ajattelin että olen jo myöhässä mutta olinkin – aikaisessa! Syksy on ollut lämmin, puut olivat vielä miltei vihreitä. Suuret riippapoppelit ja Lasaretinsaaren euroopanlehtikuusi taitavat muutenkin pudottaa lehtensä Oulun puista viimeisinä.
Kameran kanssa oli nyt vähän haikea olo. Olen kuvannut Hupisaaria niin paljon, tänä kesänä en juuri ollenkaan. Edellisistä puistokuvauksista oli lisäksi jäänyt selvästi päälle maneeri – rupesin kuvaamaan samoja kohteita samalla tavalla kuin ennen.. Uutta näkökulmaa en nyt löytänyt. Paitsi huurrekuvan, jossa on tuomenlehtiä ja yksi pieni poimulehden lehti. Plaatansaarella on nurmikossa runsaasti poimulehtiä, joiden laji on jäänyt määrittämättä. Muistelen kuitenkin keränneeni Hupisaarilta tummasuonipoimulehtäkin (Alchemilla baltica) mutta tämä voisi olla tavallisempaa laidunpoimulehteä (Alchemilla monticola) – palataan keväällä asiaan!
Galleriassa on nyt kuvia Hupisaarilta 11.10.2009: museon edustan suuri saarnivaahtera, Tuiran edustan vesisuihkut, Plaatansaaren tuomilehto, Kiikkusaarten vielä vihreät rautatieomenapuut. Hupisaaret on kasveille Oulun edullisin paikka!
-
Ainolan ja Kiikkusaaren sillan kupeessa kasvaa kolme jo kookasta siperianpajua (Salix schwerinii). Yläkuvassa taustalla on museo, alakuvassa Ankkalammen silta. Muita en Oulusta tiedä, mutta pajutiloilta sitä on ilmeisesti ollut saatavissa. Ankkalammen sillan reunassa näkyy pudonneita pitkiä, kapeita ja keltaisia lehtiä. Myöhemmin syksyllä moni kulkija huomaa ne, mutta ei tiedä tästä erikoisuudesta mitään. Alla on puolilähikuva kahdesta puusta ja kuva latvustosta tuulessa. Tuulessa näkyy hyvin pitkien lehtien hopenavaalea alapuoli.
Siperianpajut ovat komeita, nopeakasvuisia puita ja pensaita. Ne sopivat kuulemma hyvin eläviin pajurakennelmiin, seinustoihin, majoihin jne. Taitavat kasvaa hyvin pistokkaista.
(Alhalla vasemmalla oleva valokuva toteutettu HDR-tekniikalla.)
Oulun kaupunki on kaatanut puistoistaan vanhoja puita. Asiasta tiedotettiin etukäteen – tiedotteen voi lukea netistä. Kaato koski sen mukaan lähinnä vanhoja koivuja ja muita lehtipuita, joita poistetaan “vaarallisina”, “elinkaarensa päässä”. Tiedotteen mukaan Hupisaarilta ja Linnansaaresta poistetaan yhteensä 72 puuta. Lisäksi Koskelanpuistosta kaadetaan ruhtinaanpoppelit, “huonokuntoisia kuusia” ja “lahovikaisia kovuja”, yhteensä 83 kappaletta.
Yllä on dramaattinen kuva Hupisaarten hakkuulta. Maassa on Ainolasta museon edustalta poistettuja lehmuksia, koivuja ja nuoria hopeakuusia (okakuusia, Picea pungens ‘Hoopsii’?). Useimpien puistoista kaadettujen puiden kannot on jyrsitty saman tien, mutta tähän ne jäivät toistaiseksi paikoilleen. Vanhan kuhmurarunkoisen puistolehmuksen kannossa näkyi hiukan pehmeää keskustaa; metsälehmuksen kanto taas vaikutti terveeltä. Näitä puita tuskin kaadettiin “vaarallisuuden” takia? Elinkaarensa päässä??
Yllä oleva kuva museon edustalta on tältä talvelta. Siinä näkyvät poistetut nuoret hopeakuuset. Ne olivat aika huonokasvuisia, mutta minun silmäni jo tottui niihin. Niiden takana on poistettu puistolehmus, kaksihaarainen, ryhmän korkein puu. Jäljelle jää nyt kuvan puista yksi lehmus, kolmirunkoinen tuomi ja niiden takana monirunkoinen saarnivaahtera.
Poistetusta vanhasta puistolehmuksesta on arkistostani (muisto)kuvia kaksin kappalein. Kuvat ovat samasta puusta vastakkaisiin suuntiin. Myös alakuvan koivu on kaadettu.
Yksittäisten puiden kunnosta, elinpäivistä ja vaarallisuudesta on hankalaa sanoa mitään, varsinkin kun en ole puutarhuri. Puita en ole kuitenkaan koskaan kokenut vaarallisina; puistoissa on paljon muuta peljättävää.
–
Mikä on puun (puistopuun?) elinkaari? Puu kuolee hyvin hitaasti, monen vaiheen kautta. Se on jo ennen kuolemaansa erilaisten eläinten ja eliöiden elinpaikka ja kasvualusta. Tässä on varmaan jatkuva kipupiste puiston- ja luonnonhoidon välillä. Kaupunkiluonnon monipuolisuuden kannalta myös puolilahot isot puut olisivat arvokkaita. Niitä tarvitsevat linnut, hyönteiset, sienet ja monet muut.
Toivotaan, että vaarallisten puiden poisto ei saa järjettömiä mittoja. Muuten meillä on puistoissa vain täysin terveitä puita eikä lainkaan puuvanhuksia. Suuria, vanhoja puita on muutenkin Oulussa liian vähän. Niitä kannattaisi vaalia ja hoitaa. Vanhat puut luovat muutenkin nopeasti muuttuvaan ympäristöön pysyvyyttä, historian tuntua, muistumia nuoruudesta.
Toivottavasti sellainen ajattelu ei myöskään yleisty, että puisto on nopeasti rakennettava, uusittava ja korvattava viherympäristö. Että nurmikko on rullattava, puut aina nuoria, vaihdettavia, tuskin taimia kummempia?? Avoin, harva ja nuori. Sellaisia tendenssejä on.
Vielä hdr-tekniikkaa koskeva postaus, tästä lähtien se on toivottavasti vain taustalle jäävä tekniikka! Uskon nimittäin että tämän blogin seuraajat ovat kiinnostuneempia puistoista ja puista…
Kuvassa on kuitenkin Terho Sakin runoilija Antero Koskenniemen muistoksi pystytetty Merikosken muusat -veistos Ainolan puistossa. Kuvasin sen keskipäivän aikaan lähes aurinkoisella ilmalla. Mustan kiven, kiven kiiltojen ja lumen sävyjen toisto minun kamerallani on tällaisessa valossa normaalisti mahdotonta. Tämä kuva valotettiin neljään kertaan (-3, -2, 0, +2) ja valotukset yhdistettin Photomatix Pro -ohjelmalla.
Alimpana on 1:1 rajauksia kuvasta. Niistä näkee kuvan laadun. Kohinasta ei tietoakaan, sävyt ovat täyteläiset ja leikkautumattomat. Pintarakenne on elävä. Yksityiskohtien runsaus voi tosin olla kiinni myös katsojan -teidän! – monitorinne erilaisista kirkkaussäädöistä.
Patsaan taustalla on muuten nuorten punakoivujen runkoja ja pari mustakuusta.
—
The image is from Oulu, Park Ainola, the statue was founded for a Finn poet, V. A. Koskenniemi. The sculptor is Terho Sakki.
This image was made and tonemapped by Photomatix Pro. Four photos, exposures were: -3, -2, 0, +2. I needed the -3 exposure because of the shining points. Two crops are 100% when you click them bigger. No noise, fine surface structure, colours, shining?
Tämä komea kaksirunkoinen punasaarni (Fraxinus pennsylvanica) kasvaa Saaristonkadulla heti eteläisen alikäytävän jälkeen, kadun Oulu-opiston puoleisella reunalla. Siis hyvin monen oululaisen tavallisella kävely- ja pyöräilyreitillä. Ja näkyy se tietysti autonkin ikkunasta. Etualalla oleva varjo tulee liikennevaloista.
Yllä on Saaristonkadun punasaarnen lehtiä. Lehto- ja punasaarnen lehdet ovat aika samanlaiset, ja varsinaiset tuntomerkit ovat pienissä yksityiskohdissa. Kuitenkin puiden olemukset eroavat jotenkin toisistaan. Yhtä eroa olen miettinyt. Ainakin punasaarnen lehdykät (lehtien pikkulehdet) ovat reunoiltaan sisään- ja ylöspäin kääntyneitä. Usein tämä luo lehtien pinnalle varjoja, tai kiiltoja kuten tässä. Ehkä tällaiset ilmiöt luovat lehvästöön jotain läikettä tai levottomuutta, jota lehtosaarnella ei ole…
Hupisaarilla ne kasvavat rinnakkain kahdessa paikassa, Ainolan nurkalla on suuria puita ja Ankkalammen sillan korvassa kaksi nuorta. Alla on yleiskuva Ainolasta, punasaarni on vasemmalla ja (lehto)saarni oikealla. Jotain eroa lehvästöillä on, mutta miten sen sanoilla ilmaisisi.
Suomen oma luonnonvarainen lehtosaarni (Fraxinus excelsior) tulee Oulussa heikommin toimeen kuin punasaarni. Punasaarni on pohjois-amerikkalainen puu. Niitä löytyy Oulun puistoista sieltä täältä, kun lehtosaarnet voi laskea yhden käden sormin. Useamman puun punasaarniryhmä on Plaatansaaressa.
Ihan esimerkiksi, näin tieto hitaasti kumuloituu, vaikkapa Oulun puistoissa kasvatetuista puista. Yllä etiketin teksti vuodelta 1993 niistä puista, joista edelisessä postauksessa oli kuva. Kaikki neljä ovat siis tallella. Etiketti kertoo, että 15 vuotta sitten nämä puut olivat noin 2 m korkeita.
Kartta Leena Holmström. Suurin punainen rakennus on maakuntamuseo. – Klikkaa suuremmaksi.
Leena teki minulle Hupisaarten karttapohjan ja esitteen Hupisaarten puista Pohjoismaista Arboretumtoimikuntaa varten; kroppasin nyt kartasta Ainolan kokoisen viipaleen ja laitoin sinne Ainolan havupuut. Saisipa tästä kehiteltyä A3-kokoisen taitetun Hupisaarten puitten taskukartan… tai nettiin virtuaalisen kartan ja gps-reitin. Nämä havupuut kävin eilen illalla itse asiassa jo merkitsemässä gps:llä ja reittikin siis on jo. Täytyy funtsia miten se pitäisi toteuttaa.
Kartan puutietojen perustana on tietysti ollut Henry Väreen Puisto-oppaan kartat (1996), mutta nyt tämä on mielestäni ajan tasalla. Henryn kartassa on näiden lisäksi valkokuusta (Picea glauca) ja yksi engelmanninkuusi, jota ei enää ole. Ainolan puistossa on havupuita enemmän kuin muualla Hupisaarilla, tosin ei yhtään pihtaa. Ja valkokuusi sopisi muiden amerikkalaisten puitten joukkoon. Lisäksi käärmekuusi (f. virgata) taitaa olla riippakuusi (f. viminalis), eikä sembraa silloin vielä ollut ollenkaan.
Yksi tästä jäi uupumaan, douglaskuusen luona oleva matala ja pieni japaninmarjakuusi (Taxus cuspidata). Se on Ainolan lastentarhan muistomerkkikiven luona. Tämän puutteen takia en jaksa tehdä uutta, sitä paitsi tuo nurkka alkaa kartassa olla tukossa.
Yllä on kuva neljän engelmanninkuusen ryhmästä. Engelmanninkuusi on kaunislehväinen puu, jonka oksat ovat tuuheita, neulaset aika pitkiä ja pehmeitä. Kuluvan vuoden kasvainranka on lisäksi karvainen. Alla on lehväkuva. Lähellä olevien mustakuusten neulaset ovat tähän verrattuna lyhyitä ja jäykkiä.
Pohjoismainen arboretumtoimikunta on ollut Pohjois-Suomessa vierailulla. Viime perjantai-iltana he olivat tutustumassa Hupisaariin. Olin heille oppaana, Mirja Siuruaisen pyynöstä. Tein Leenan kanssa heille myös Hupisaarten kartan, johon sijoitettiin noin 50 eri puulajia.
Koska olin oppaana, en pystynyt itse kuvaamaan, eikä toimikunnasta tullut minulle yhtään kuvaa. Tässä tilanteessa – yllä – en kuitenkaan malttanut olla laukaisematta. Oikealla näkyvät Pentti Alangon jalat, hän kun innostui pölyttämään kukkivalla makedonianmännyllä oikein tosissaan. Toimikunta on jossain tuolla takana, naureskelemassa.
Kuva on Ainolasta Imre vargan Kuluva aika -veistoksen takaa. Pyörätietä vasten on kaksi makedonianmäntyä eli peukea ja yksi kontortamänty. Paratiisisaaren puoleisella länsireunalla on sen sijaan kuusiryhmä, joka ei aina ole tuntunut aivan selvältä. Nyt sitä pengottiin oikein toimikunnan toimesta. – Kyseisistä kuusista on kuva alla.
Vasemmassa reunassa on kaksi serbiankuusta (Picea omorika); sen neulaset ovat alta melkein valkoiset, se on kapeakasvuinen, ja oksat kaartuvat kärjistään kauniisti ylös.
Serbiankuusten rinnalla on kahden mustakuusen ryhmä (Picea mariana). Sillä on pienet kävyt, ja lyhyet tanakat neulaset. Mustakuusen kuvia taitaa blogissani olla muitakin, ja Ainolan puistossakin on kaksi suurempaa puuta lähellä Koskenniemen patsasta.
Kuluva aika -veistosta lähinnä olevat neljä puuta ovat kaikki okakuusta. Ne ovat kaikki eri värisiä, mutta kaikkien neulaset ovat neulanteräviä ja tukevia. Okakuuset ovat Oulun yleisimpiä koristekuusia, ja Ainolan puitossa aivan lähistöllä on muitakin, kaikki kovin eri tyyppisiä ja näköisiä. Neljän pienen sinertävän ja mutkarunkoisen puun ryhmä on hopeakuusta eli Picea pungens se saattaa olla esimerkiksi lajiketta nimeltä ‘Hoopsie’. Aivan pohjoisreunan portin luona kasvava kapea ja korkea kuusi on sekin okakuusi.
…syreenit.. ja esimerkiksi peuke eli makedonianmänty (Pinus peuce).
Nämä kuvat ovat siis Ainolasta heinäkuun ensimmäiseltä päivältä. Ainola on se Hupisaarten saari, jossa museo sijaitsee. Yläkuvassa on tuttu pihasyreeni (Syringa vulgaris). Myös valkoinen pihasyreeni (‘Alba’) on tuttu ja helppo huomata, mutta Kokenniemen patsaalta vähän museoon päin kukkii juuri nyt Oulun puistojen tiettävästi ainoa nuokkusyreeni (Syringa reflexa). Kuten kukista nyt näkee, ne ovat todella nuokkuvia. Kovin runsaasti se ei kuki.
Vanha likusterisyreeni (Syringa reticulata) taas on myöhäinen, se ei kuki vielä. Se löytyy läheltä Plaatansaareen menevää pyörätietä.
Kun puistossa on vielä puistosyreenejä (Syringa x henryi) museon edustalla ja unkarinsyreenejä (Syringa josikea) niiden lähellä nurmikon reunalla, niin Oulun keskustan puistoissa kasvavat syreenilajit alkaa olla lueteltu.
Mutta, kuten sanottu, puistossa kukkii myös makedonianmänty. Kuvatta jäävät tällä kertaa myös kukintaa aloitteleva koiranheisi ja mm. mustamarjaorapihlaja. Kumpikin löytyy pyörätien varresta melko keskeltä puistoa.
