Archive for the ‘Lyötynpuisto’ Category
on tietääkseni kaupungin suurin ja komein ryhmä mustamarjaorapihlajia (Crataegus douglasii). Paikka on siis keskustan terveysaseman takapuoli eli Lyötynpuiston puoleinen puoli. Lähellä on myös suuria vanhoja ja usein upeasti kukkivia omenapuita, jotka moni varmaan on huomannut. Poikkesin tänne samalla magneettireissulla, valo oli melkein mahdottoman epäsopiva, puu varjossa ja terveysasema aamuauringossa kylpevä.
Löytyihähn se sieltä varjosta – pikseleistä kaivamalla – melkein punainenkin puu.
Koska minua jatkuvasti kiehtoo kameran samasta paikasta eri aikoina taltioima erilainen totuus, haluan panna viereen kuvan samasta puusta heinäkuulta. Yläkuva on otettu laajakulmalla ja läheltä, alempi pikkutelellä ja kauempaa. Yhtä kaikki, totta kumpikin.
Kyseessä on siis ainakin keskustan suurin mustamarjaorapihlaja. Ne ovat puistoissa melko harvinaisia, yksittäisiä. Hupisaarilla on Ainolassa vanha puu (1930-luvulta?) puiston poikki menevän pyörätien varressa. Sen runkoa on paikattu sementillä – siitä sen ainakin tuntee! Yhden muistan Myllytullin Ruusupuistosta – muta siinä minun tietämäni jo ovatkin. Muita mustamarjaisia on sitten oikeastaan vain Plaatansaaren nukkaorapihlaja (Crataegus nigra). Kasvitieteellisen puutarhan puut ovat sitten erikseen…
Kesällä kuvasin myös murtamarjaorapihlajan lyhyen oran:
Tänään oli vuoro viedä kissamme Stara lääkäriin. Kun Staraa hoidettiin, oli aikaa kävellä kuvailemassa läheisessä Lyötynpuistossa. Blogissani on kuvia Lyötynpuistosta ja Päivänvarjosta (Jaakko Pernu 2001) jo aiemminkin.
Nyt Päivänvarjo saa kainaloonsa syyskeltaisen Omenapuun. Vai kummin päin se onkaan kun näitä kahta kuvaa katselee. Kamera on kakesta dokumentaarisuudestaan huolimatta Tarinankertoja. Asiat suhteuttaa kuvaaja.
Jasmikkeet ovat puistoissa heinäkuun näyttävimpiä kukkijoita. Juuri nyt taitaa olla paras aika. Jasmikkeet eivät ole olleet puistoissa mitään yleisiä pensaita, niitä on istutettu useammin vasta viime aikoina. Komeita pensaita on jo! Suurin ryhmä taitaa olla yllä, Lyötynpuistossa.
Lyötynpuisto on varmaan monelle aika outo, ja useimat ajavat vain Saaristonkatua ohi. Mutta tällainen hieno penkkirivi sieltä löytyy, tuoksuvien jasmikkeiden alta, ja muutakin nähtävää. Bussipysäkin vieressä on komea monirunkoinen tataarivaahtera, pitkin kaupunginojaa kujasalavia. Puisto jatkuu yli katujen niin keskustaan kuin rautatiehenkin päin. Keskustan päässä on komeasti kukkiva vanha omenapuu ja puistojen suurin mustamarjaorapihlaja. Radan varressa kasvaa nyt uusi tammi, sembroja, omenapuita ja vasta istutettuja punasaarnia.
Komea jasmikepensas on myös pienessä Myllytullin Ruusupuistossa. Hupisaarilla Paratiisisaarella on myös pari pensasta. Yksi huomatakseni huonosti kukkiva on Otto Karhin puistossa ja kaksi Mannerheiminpuistossa. Sieltä on kuva alla; kuvassa taustalla on grillin sisävalot.
Jasmikkeet ovat vaikeita määrittää lajilleen ja/tai lajikkeelleen. Nämä kaupungin uudet pensaat taitavat olla nimeltään tähtijasmikkeita (Philadelphus lewisii var. lewisii ‘Waterton’). Suomen puu- ja pensaskasvion kaavan mukaan keskeisiä tuntomerkkejä on alakuvissa. Verhiö on kalju ja vihreä. Kukka on litteä, “lautasmainen”, ei kellomainen, ja kuluvan kesän kasvainranka ruskea, hilseilevä. Nämä tuntomerkit katselin nyt Lyötyn- ja Mannerheinpuiston kasveista. Hupisaaarilla on yksi vanha pensas eri lajia, se on verhiöltään karvainen. Siitä pitäisi myös tarkistaa irtoaako kuori levyinä vai ei… puuhaa piisaa…
–
PS Huomaan vasta nyt, että Kari on jättänyt blogiin kiitokset… Kiitos, kiitos, ja anteeksi taas passiivisuuteni. En ole tänne vähään aikaan vilkuillut; yliopiston puutarhalla sattunut hukkumisonnettomuus sai vähäksi aikaa hiljaiseksi.
Viimeksi postattujen hakkuu-uutisten rinnalla otin vähän kivempiakin kuvia. Yllä on kuva Lyötynpuiston Päivänvarjosta. Tämä Jaakko Pernun v. 2001 pystetty ympäristötaideteos on miellyttänyt silmää, mutta sen kuvaaminen on ollut jotenkin kinkkistä. Nyt loppukevään taitteessa löysin näkökulman, joka tuntuu mukavalta. Kuvan keskellä kauniisti vihertävät puut ovat kujasalavia (Salix x rubens), ilmeisesti isoriippasalavia. Punertavia ovat rusopajuangervojen varret.
Kujasalavat ovat viime suosikymmeninä paljolti korvanneet hopeasalavat (hopeapajut vanhalta nimeltään). Niitä on istutettu Lyötynpuiston lisäksi mm. Kaupunginojan varteen Karjasillanpuistoon.
Kujasalaviksi kutsutaan risteymäryhmää, johon kuuluu monenlaisia salavan ja valkosalavan risteymiä ja takaisinristeymiä, ja useita erilaisia lajikkeita. Kujasalavat ovat sinänsä Oulussa vanhoja puistopuita.
—
Alakuva on Sonnisaaresta. Siellä kukoistaa vieläkin oululaisittain iso pikkukäenrieskojen (Gagea minima) kasvusto. Se on ollut paikalla ainakin 1950-luvulta. Se on kyllä vanha puutarhakasvi, mutta aika harvaan paikkaan se on jäänyt viljelyjäänteenä. Hupisaarten nurmikoilta sen löytää sieltä täältä. Plaatansaaressa kasvaa myös hiukan isokäenrieskaa (Gagea lutea). Nykyään Plaatansaaresta voi tavata myös villiintyneenä toista keltakukkaista, matalaa kasvia, nimittäin mukulaleinikkiä. Se on myös näitä varhaisimpia kukkijoita.
