Archive for the ‘Sienet’ Category
Viimeksi julkaistu kuva seitikkien värillisistä alapinnoista pääsi Flickrissä päivän 500 kiinnostavimman kuvan joukkoon (interestningness)! Flickr julkaisee salaisella algoritmilla tuotetun kuvavalkikoiman joka päivä; pääsy tälle listalle on kovin haluttua. Olen kovasti yllättynyt! Kun tutkin asiaa Exploring Flickr – sivustolla kävi selväksi, että jo suosittu MyMycene oli tällä listalla. Kaksi sienikuvaa!!
—
Two of my photos has been in Eplore: My Mycene and Cortinarius – Family in Colours. Two Fungi-photos! Not so much views, favs… but they got soon the firs ones. Admiring…
Seitikkejä käytetään paljon sienibärjäykseen. Ehkä tästä selviää miksi. Seitiken värillinen puoli on alapuoli. Tässä on Kalimenojavaresta aarin alalta kerätty väripaletti. Metsä oli kuusi-mänty -sekametsää, tuoreen ja kuivahkon välimailta. Mm. poronpallerojäkälää oli jonkin verran.
—
Tänään menemme illaksi Kuusamoon. Kuusamo Nature akaa. Toivottavasti pärjään jo flunssan kanssa…
Tänään lauantaina sade loppui meillä neljän tienoissa. Lähdin heti metsäretkelle. Kuljin vanhat metsitetyt suopellot ja kiersin yhden kankaan kosteat alareunat. Lämmin sade oli nostanut sieniä samantien! Suurta saalista ei olisi saanut yhdestäkään lajista, mutta perussienet löytyivät – herkkutattia lukuunottamatta. Niinpä kuvasin kangas-, haapa-, harmaa- ja lakritsirouskun, pari erilaista lehmäntattia, punikki-, voi- ja kangastatin. Seitikkejä oli monenlaisia, niin limaisia kuin huopaisiakin. Ja monia ruskeita pieniä sieniä.
Viime päivinä on kohuttu valkokärpässienistä. Oulusta ja lähiympäristöstä sen voi löytää. Itse olen nähnyt sen aiemmin Pitkäselässä, nykyisin paikka kuuluu itä-Ouluun. Pidin sitä tänäänkin silmällä. Joitakin vaaleita seitikkejä oli runsaasti, mutta niillä oli siis ruskeanvioletit eikä valkoiset heltat. Löysin kuitenkin täysvalkoisia sieniä, valkovahakkaita. Kuva löytyy alta. Ne ovat kapea- ja pitkäjalkaisia, renkaattomia ja heltat ovat hyvin harvassa.Toinen pikkukuvissa oleva sieni on kehnäsieni, jota myös jo näkyi. Ja suuressa kuvassa on päivän hienoin sieni, tosi komea violettiseitikki -yksilö! Sen nimen jo arvaa kun sienen tällaisena näkee. Sieni oli miltei kokonaan tumman violetti; vain jalan yläosassa oli kaunista okraa. Kuvasta näkyy!
(Tekniikkaa: Kokeilin nyt ensi kerran sienikuviin HDR:rää. Valon kanssa oli tietysti vaikeuksia, mukana oli vain monopod, ISO välillä 1600, mutta kaikki yhdistin kolmesta kahden aseleen välein valotetusta kuvasta. Olen tuloksiin tytyvöinen; prosessi tuntuu olevan hallinnassa. Kuvista tulee värikyläisiä, mutta se johtuu kylä itsestä. Miksi tehdä latteasävyisiä kun rahkeissa on varaa. Sienikuvissa on tietysti tärkeää, että sävy on oikea, että valkoinen toistuu ja että se ei pala puhki. Ainakin omalla koneella näin on.)
… tai jos metsässä ei ole kääpää, ei se oikeastaan ole metsä. Siinä tapauksessa laho puu on viety pois. Nykyään talousmetsissä näkee jopa vähemmän kääpiä kuin kaupunkien puistoissa. Tosin sielläkin niitä pelätään.
Täällä kotikylässänikin on metsälaki voimassa. Sen myötä luonnontilaisen kaltaista metsää löytyy laikkuina sieltä täältä, esimerkiksi pienen joen, Kalimenojan, rannoilta. Joen varteen on jätetty muutaman metrin hakkaamaton vyöhyke. Kuvan Lehtikankaankoskella olemme vaimoni kanssa käyneet kävelylä varmaan kuukausittain. Niinpä myös tänään. Näin talvinen on näky 12.4.!
Mutta tulipa kiva kuva kantokäävästä. Tämä on nyt HDR-tyylinen kuva, millä tarkoitan, että siinä on käytetty Photomatix-ohjelman tarjoamia tyylikeinoja. Tähän kuvaan se tuntuu istuvan; hauska tuo ruskeanoranssi joki ja punainen kääpä… Ruskeata se vesi oli, ja punainen se kääpäkin – uskokaa pois.
Mutta vielä kaupunkimetsiin
Pari viikkoa sitten Minna Terho väitteli kaupunkipuiden kunnosta Helsingissä. Hän etsi tutkimuksessaan uusia keinoja arvioida puistopuiden kuntoa, jotta niitä ei kaadettaisi turhaan. Asiasta on myös väitöksen myötä keskusteltu, tässä pari linkkiä.
Keskustelu Helsingin Sanomissa
Juttu Kaupunkimetsä-blogissa
Minulle oli uutuus tämä Kaupunkimetsä-blogi! Sellaistakohan olen itsekin pitänyt? Täytyisikö tästä luoda kansallinen liike.
Käävät kaupunkeihin turvaan!
Kaupungintalon rannan puoleinen reuna on nimetty Maria Silfvanin puistoksi.
Tämänkin puiston kulttuurihistoriallinen taustatieto on muutaman kuukauden päästä löydettävissä uudesta kirjasta. Äskettäin oli Puistojen Oulu -kirjan viimeinen kokous, ja Kaarina Niskalankin tekstit ovat liki valmiita. En tässä tietenkään paljasta sen enempää, mutta kiinnostava kirja on tulossa. Kirjan puistomaisemat on kuvannut Ilpo Okkonen, ja olen iloinen, että pääsin samaan kirjaan näiden tunnettujen kulttuurihahmojen kanssa. Itse esittelen kirjassa puistojen puita ja pensaita sanoin ja kuvin. Tämä blogi on ollut itselleni kirjan tuki- ja rinnakkaisprojekti, jota jatkan ainakin kesän.
Yllä kuva Sanna Koiviston Ajan kulku -veistoksesta. Siitä on tullut Toripolliisin kanssa Oulun suosituimpia kuvauskohteita, enkä ihmettele yhtään. Kuvien taustaksi löytyy kirkko, kaupungintalo ja kolmiotalo sekä puiston erilaiset omenapuut. Patsaista ja näistä isoista ikoneista voi kameralla sommitella Oulusta erilaisia tarinoita. Pienoisveistosten hahmoissa rittää ihmeteltävää ja yksityiskohtia.
Puistosta on tulossa Oulun keskustaan herkkä, pieni omenapuupuisto. Vanhin puu on koristeomenapuu, nuoret melko vasta istutetut ovat ymmärtääkseni marja- ja siperianomenapuita. Omenapuiden lisäksi puistossa on vaahteroita, yksi vanha ja useita nuoria. Omenapuita on viime vuosina puistoihin lisätty runsaasti.
Puistosta käsin saa kolmiotalonkin sommiteltua omenapuun sisään!
Mutta en taitaisi olla oma itseni ellen laittaisi esiin myös näkymää omenapuun oksan alta. Virallinen ja kiiltokuvamainen kaipaa karnevaalia, puhtaus roskaa. Kuoleva puu kukkii runsaasti, sanotaan. Vanhaa koristeomenapuuta vaivaa jo iäkäs kääpä, ilmeisesti arinakääpä (Phellinus ignarius coll.).
Arinakääpälajit ovat usein isäntäpuuspesifisiä, eli vaativat isännäkseen tietyn puulajin. Omenapuusta en nyt kuitenkaan tiedä… Mutta arinakäävät eivät suinkaan hävitä puuta nopeasti; Tuomo Niemelän kääpäkirjassa on kuvia yhden noin 50 vuotiaan vaiheista. Että kirvestä ei kannata kaivaa heti, kun arinakäävän näkee.
Taitoin nilkkani – nämä ennätin saada… Yläkuva on Letkunpuistosta eli palokunanpuistosta eli virallisesti Otto Karhin puistosta. Kuvassa on etualalla tuohituomi (Prunus maackii) ja keskellä lettopajupensas (Salix myrsinites). Kumpaakin olen kuvannut usein! Tuohituomi on koristeellinen rungoltaan, lettopaju parhaimmillaan syksyllä ja keväällä.
Kuva on siis ihan ydinkeskustasta. Lettopaju on Suomen luonnonpajuja, minun tietääkseni hyvin harvoin viljelty. Oulussa sitä ei luonnonvaraisena kasva, sillä maaperässä pitää olla kalkkia. Lähimmät luonnonkasvit löytyvät Kiimingistä. Mutta syysväri on upea, vai mitä? Talvisena se taas on ruskea erikoisuus – se ei pudota talveksi lehtiään.
Tuohituomi on puistopuuna yleistynyt viime vuosikymmeninä. Kuvassa näkyy runko hyvin, ja siihen on syynsä. Kuvassa ei ole käytetty salamaa – aurinko heijastui Osuuspankin valkoisesta seinästä ja puun alla oli kuin päivänvalossa! Tällaista ei huomaa kuin kameran kanssa, jos sittenkään.
Alakuvassa on punakärpässieniperhe Lyötynpuistosta – kaupunginojan varrelta siis tämäkin kuva. Sienet kuuluvat myös kaupunkiin, ja onhan hienoa nähdä tällainen perhe! Se oli oikein kasvatuksessa, minulla on muutama päivä aiemminkin otettuja kuvia emännästä ja “nupuista”. (Sienille ei muuten ole lapsisanoja, ei käy poikaset ei pennut?! Vai onko minulla taas oikosulku?? Kehittelemään!)
