Archive for the ‘Kalimenoja’ Category
Jos olisin nuorempi, perustaisin suunnittelutoimiston, räväkäksi nimeksi sopisi “Suunnittelun kukkanen”, olisinhan luonnonympäristön suunnittelija. Sitten kirjoittaisin tällaista tekstiä:
“Hankkeen vaikutusalueella ei ole
luonnonpuistoja, kansallispuistoja, Natura 2000 –alueita, luontodirektiivin liit-
teiden II ja IV lajeja, lintudirektiivin liitteen I mukaisia lajeja, maailmanperin-
tökohteita, yksityisiä suojelualueita, suojeluohjelma-alueita (harjujen-, lehto-
jen-, lintuvesien-, rantojen-, soiden- ja vanhojen metsien suojeluohjelma-
alueet), luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisia rajauspäätöksiä, maakunnalli-
sesti ja valtakunnallisesti arvokkaita perinnebiotooppeja, vesilain 15a ja 17a
§:n tarkoittamia luonnontilaisia vesistöjä, metsälain 10 §:n tarkoittamat erityi-
sen tärkeitä elinympäristöjä, arvokkaita maisemakokonaisuuksia, uhanalai-
seia lajeja (uhex-rekisteri ja alueelliset ympäristökeskukset), erityisesti suo-
jeltavien lajien rajauspäätöksiä (alueelliset ympäristökeskukset), ramsar –
alueita, finiba ja iba –alueita, maakunta-, seutukaava- ja yleiskaavojen alue-
varauksia, arvokkaita kallioalueita. “
Kuka jaksoi lukea? Kuvitelkaapa, että jokainen näistä laeista ja säännöksistä pitäisi ymmärtää sisällöllisesti, ja suhteuttaa kulloiseenkin työhön. No, tässä ei nyt niin ole tehty, onpahan listattu kaikki mitä pitää sanoa. Teksti on suunnittelija-virkamiehen tekstiä toiselle suunnittelija-virkamiehelle. Tai eivät he kaiketi enää ole virkamiehiä, he ovat DESTIAN työntekijöitä.
Lauseessa todetaan mitä siellä selvitysalueelle ei ole. Mitäs siellä sitten on? Kalimenoja. No, sitten todetaan siitä kymmenen hyvää linjalla “arvokas pienvesistö”. Ja että tien pitäjä tutkii 2010 jälkiarvioinnissa, onko Kalimenjoki säilynyt entisellään. Ja sen perään järjestetään 2015 toinen jälkiarviointi. Mutta tienpitäjä on jo saanut “kympin” siitä, että ei ole tuon edeltävän listan vastaisia toimenpiteitä tehnyt. Kalimenojan tilan vähäinen heikennys ikään kuin kultaa kruunun. Vaikka kyse oli tien uusimisesta entiselle paikalleen. Tuskin sinne IBAN-alueita on tullut, puhumatakaan että niitä olisi onnistunesti ohiteltu.
Suunnitteluun sisältyy valtavasti kielipeliä.
Jälkiarviointia valmistelevassa raportissa (2008) ei kerrota mitään tästä putkesta., vain isoista asioista. Onko se niin kuin pitäisi? Tuolla viistosti oikealla on kaivonkansi, jonne veden pitäisi käsittääkseni virrata. Viistosti alamäkeen, toivoen että osuu. Suunnittelun kukkanen? Tai sitten tarkoitus on hulettaa vedet pyörätien yli Kalimenjokeen, joka – kuten raportissa todetaan – oli ainoa VT20 -projektin lähes luonnontilainen kohde. Entä tuottaako tuo hulevesi syyspakkasilla pyöräilijöille myös vaaraa? Vaikka lakien mukaisia arvokohteita ei olisikaan, koko alueen ainoan luonnontilaisen kohteen pitäisi herättää, ja olla oikeastaan sitten se ainoa luonnonarvo. Nyt joesta kantaa huolta kansalaisliike – Kellon kyläyhdistys – joka on myös tekemässä Kalimenjoen kunnosta perusselvitystä, koska se ei tunnu kenelläkään kuuluvan. Oikaskaa jos olen väärässä! Lisää kuvia.
Lopakkaläjityksen laelta Ruskon kaatopaikalle. Ollan suurjännitelinjaa korkeammalla,
välissä näkyy linjan lankoja. Tele painaa perspektiiviä kasaan.
Valkomesikän alkuperän jäljittäminen on johtanut seikkailuun netissä ja läjitysalueilla… Netistä sekä löytää että ei löydä. Käteen jää tiedon sirpaleita, ei käsitystä koko prosessista. Tänään sain selville, että 2002 tehtii YVA (ympäristövaikutusten arviointi) Oulun kaupungin ylijäämämaitten sijoituksesta. Itse raporttia ei löytynyt, mutta ympäristökeskuksen lausunnosta selviää pääkohdat. YVAssa esiteltiin kaksi vaihtoehtoa olemattoman nollavaihtoehdon lisäksi. Kaupungin päätettäväksi jäi kumpi toteutuisi. Ykkosessä kaupungin pohjoispuolisen alueen ylijäämämassat tulisivat Ruskoon-Ruskonselkään, ja eteläpuoliset Kaakkuriin (siis Toppilankin maat). Kakkosvaihtoehtoon sisältyi ykkönen tietyin poikkeuksin eli lisäaluein. Kakkosen mukaan Toppilan maat siirrettäisiin merenrannan tuntumaan Taskilassa. Paljon muutakin suunnitelma sisälsi. Mutta tiedossa ei siis ole kumpi valittiin.
Eilen – sunnuntaina – kiipesin Ruskonselän(Lopakkasuon) läjitysalueen huipulle. Luoteessa kajasti kaatopaikan tunturimaisema. Maansiirtojen mahtavuus yllättää aina. Paikka liittyy myös käynnissä olevaan Ruskon kaatopaikan laajennuksen kaavoitukseen, joka liittyy taas Punaisenladonkankaaseen ja Kalimeenjokeen jne. Yhdyskuntasuunnittelu on mahtava voima. Mutta kukahan sitä viidakkoa ja sen omaa aluasukaskieltä hallitsee. Ehkä kielen hallitsija hallitsee, ajattelin täällä yhden tavanomaisen YVAn huipulla.
Mitähän sinne Taskilan rantaan kuuluu? Kasvaako siellä valkomesikkää? Miten tämä maansiirtomyllytys vaikuttaakaan ympäristöömme?
Tarkastin, että tämän Lopakkasuon läjitysalueen kasvit tutki Oulun kasvit- kirjaan vuonna 2002 Erkki Vilpa. Läjitysalue perustettiin siis 2003. Atlaskortissa ei ollut merkintää läjitysalueesta eikä valkomesikästä. Lähimmät pari mesikkää hän oli huomannut varsinaisen Ruskon puolella muutama kilometri länteen. Läjitysalueen kohdalla on ollut suuriruohoista heittopeltoa.
Läjitysmaitten kauneutta… Tämän tien reunoissa on eri-ikäistä
valkomesikkää jatkuvana nauhana.
Mutta tällä läjitysalueella valkomesikkää on, korkeiden kasojen alareunassa. Ei ehkä niin paljon kuin odotin, mutta paljon kumminkin. Lisäksi läjitysalueen vieressä on paljon pienempi Destian aidattu maa-ainesalue, joka sisältää ilmeisesti hankalampia maajätteitä, esim. asfalttia. Siellä valkomesikkäkasvustoja näkyi myös useita. En ollut varustautunut kenttäkortilla, vain kameralla. Silmäilin Erkin korttia, ja huomasin heti uusia lajeja. Tässä olisi yksi mahdollisuus seurata kasvillisuuden muutosta kaupungissa: selvittää maitten siirtoja ja kasvien kulkua ja maansiirtojen vaikutuksia. Meillähän on nyt kirjamme Oulun kasvit -kirjamme tietokannassa tilanne ennen uusein läjitysalueiden perustamista. Pystyisikö uusilla täsmäkartoituksilla esim. tienpientareilta ja rakennusalueilta tutkimaan kasvillisuuden väliaikaisia ja pysyvämpiä muutoksia? Voisiko olla indikaattorilajeja, kuten valkomesikkä?? Pystyisikö joitakin maamassoja erottamaan toisistaan kasvillisuuden perusteella?
Ensi töikseni – kunhan saan hankittua uuden GPS:n kadonneen tilalle – naputtelen pitkin tienpientareita uusia valkomesikkäpaikkoja gepsin muistiin…
Pujoa ja pietaryrttiä, horsmaa ja mesikkää
Minulla oli tilaisuus käydä tutustumassa Alakylän tien varren louhosalueeseen ja Viherrenkaan lietekompostikenttään. Olipahan elämys. Valtavan alueen kuivatusvedet menevät Vittaojan kautta Kalimenjokeen (8 km kanavaa joka ei sakkauta eikä suodata biologisesti. Palataan asiaan myöhemmin.
Olen joskus pohdiskellut, leviääkö leskenlehti Oulussa ollenkaan siementen avulla. Kaikki paikat näyttävät syntyneen maansiirtojen myötä. Vasikkasuon maanjakelukeskukset ovat luultavasti sille mitä sopivin tapa valloittaa uusia nurkkia oulusta ja sen ympäristöstä. Ei sitä koko alueella keltaisenaan näkynyt mutta siellä täällä kuitenkin. Myös Viherrenkaan kentällä joka on perustettu vasta viime kesänä. Tässä kuva leskenlehdestä ja kuun maisemasta:
Kellon kyläyhdistys sai jokin aikaa sitten Seppo Similältä kirjeen, jossa kerrottiin, että Kaimenjoessa elää myös majava. Yhdistyksen hallitus totesi, että kyseessä on varmaan väärä havainto. Vaikka majavasta kuulemma oli myös näköhavainto. Kokouksesta ei mennyt montaa päivää, kun jokivarressa asuva yhdistyksen hallituksen jäsen Sakari Rekilä näytti apteekissa minulle talonsa läheltä näpättyä kuvaa, jossa oli ilmiselvästi majavan koloama runko. Alla oleva kuva on samasta puusta.
Minulla ei ole mitään kunnon käsitystä, minkä verran majavia Oulun seudulla on ja on ollut. Oulun luonto -kirjassa (1999) sitä ei ole mainittu Oulun seudulta ollenkaan, mutta muistelen että jokin vaeltava yksilö olisi nähty Oulun keskustassa Kaupunginojassa. Tietäisikö joku enemmän? Tuon Oulu-kirjan ainoa viite kertoi pommituksessa Ainolan museokokoelmista tuhoutunutta yksilöä. Eikä netistäkään tunnu löytyvän lisää.
Kasveista on saatavissa koko maata koskevia levinneisyyskarttoja lähes joka lajista. Mutta nisäkkäiden suhteen asiat ovat toisin. Keskusmuseon Hatikka-tietokannassa on kirjattuna vain muutama majavahavainto. Onkohan tähän jokin periaatteellinen syys vai eikö tietokantoja ole? Netistä saa raavittua auttavasti, että kanadan- eli nykyisen amerikanmajavan levinneisyysalue on aukkoinen ja että yksi aukko olisi Pohjanmaa. Onko yhä näin? Mistä päin nämä kuljeskelijat tulevat? – Alkuperäinen euroopanmajavammehan aikanaan metsästettiin sukupuuttoon. Sen tilalle tuotiin tätä kanadanmajavaa, joka onnettomasti pärjää kilpailussa alkuperäistä majavaamme paremmin. Euroopanmajavaa on nykyään sitäkin istutusperäisenä Lounais-Suomessa.
Kävimme sittemmin porukalla katselemassa löytyisikö majavan jälkiä enemmän. Ja löytyihän niitä jokivarresta vähän väliä ainakin parin sadan metrin matkalta. Mutta ei mitään patoja eikä pesiä. – Ylhäällä yleiskuvaa kalimenmajavan mahdollisesta elinpiiristä. Olisi kiva kulla lisää majavasta näillä seuduin!
Kalimenjoen tulva on aika rauhallinen ja huomaamaton. Vesi oli viikonloppuna korkeimmillaan. Kuva on sieltä rakentamattomalta osuudelta, missä joki näyttää erämaiselta.
Tähän asti Kalimenjoki on ollut Oulun lähiseudun hylätyin joki, väheksytty oja. Se on huomioitu vain erilaisissa likavesien pistemäisissä lupamenettelyissä. Nytkin siihen on uutena tulossa Ritaharjun uuden asuinalueen pintavedet Vähäojan kautta, vaikkakin suunnittelijat lupaavat että vesien juoksua tasoitetaan. Kuka huolehtisi siitä, että myös Vähäojan virtaamaa hidastettaisiin – se jää tämän suunnittelualueen ulkopuolelle.
Kellon kyläyhdistys on toiminut ripeästi Reijo Tirin johdolla, ja tällä viikolla ollaan nostamassa jalalle Kalimenjoen tilan perusselvitys – mukaan tullee niin ympäristökeskus kuin ammattikorkeakoulukin. Ja Haukiputaan kunta. Yliopistoa on vaikea integroida tällaiseen – vahinko! Ja muita kuntia joissa joki virtailee. Oulunkin osuus on kai auki, vaikka se on hiukan satsannut Kalimenjoen virkistysreitteihin (Kuparisenpolku). Kalimenjoki koskee laajalti Oulun kaavoitusta – mutta asiaa käsitellään pieninä viipaleina, eri viranomaisten toimesta, toisistaan tietämättä ja erillään. Yksi lupa sieltä, toinen täältä. Yksi selvitys yhdestä joenmutkasta, toisesta toinen. Yksi kunta päättää yhtä, toinen toista. Kokonaiskuva hämärtyy! Ja Rahakin jakautuu samaan tapaan – “eri momenteille”, “eri toimijoille”, kasvottomia käsitteitä nekin. Kaavoitus- ja lupaärjestelmäämme voisi kuvata kasvottomaksi ja monikätiseksi; yksi käsi ei tiedä mitä muut tekevät.
Tällaisten ongelmien takia Kalimenjoen perusselvityksen on ulotuttava koko vesistöalueelle, kaikkiin kuntiin ja kaikkiin jo myönnettyihin lupiin koskien maan siirtoja, kaavoitusta, hulevesien laskua jokeen yms. Jätevesistä puhumattakaan.
Ja jokivarren muutamat asukkaat saavat samaan syssyyn korjata jätevesijärjestelmänsä asialliseen kuntoon.
Seitikkejä käytetään paljon sienibärjäykseen. Ehkä tästä selviää miksi. Seitiken värillinen puoli on alapuoli. Tässä on Kalimenojavaresta aarin alalta kerätty väripaletti. Metsä oli kuusi-mänty -sekametsää, tuoreen ja kuivahkon välimailta. Mm. poronpallerojäkälää oli jonkin verran.
—
Tänään menemme illaksi Kuusamoon. Kuusamo Nature akaa. Toivottavasti pärjään jo flunssan kanssa…
Pienestä se on kiinni - sieni, sammaloitunut oksa, hämähäkiseitti. Äärevä ja epävakaa elinpaikka.
Luonnontilaisia puroja ei Oulun ympäristössä ole paljon jäljellä. Ne on oittu ja ruopattu usein ränneiksi. Kuvan punainen virta on Alahaudanoja Haukiputaalla. Puoli metriä leveä ja saman verran korkeat törmät. Vettä tähän aikaan muutama sentti. Se on Kalimenojaan laskeva vähäinen puro, ainakin alajuoksultaan luonnontilainen. En tiedä, johtuuko veden punainen väri rautapitoisuudesta vai jostain muusta. Äkikseltään ei tule ajatelleeksi, että pienten purojen törmät ovat haastava kasvupaikka, “äärevä” sanovat biologit. Kuivuus ja tulvat vaihtelevat nopeastikin. Rantavyöhyke on monien sekä vesi- että maaeliöiden esiintymisen ”hot spot”. Purotörmillä onkin oma eliö- ja kasvilajistonsa.
Oppaita on joka lähtöön metsistä maatalousalueille ja urbaaniin ympäristöön. Tietoa on jos on tahtoa – tässä kolme esimerkkiä!
Purokunnostusopas
Tämän yleistajuisen ja purokunnostuksen perustiedot omaavan oppaan voi saada kustantajilta mutta sen voi myös ladata netistä sivustolta
Julkaisija on Maa- ja metsätalousministeriö, Työryhmä: Uudenmaan TE-keskus, Uudenmaan ympäristökeskus ja Suomen ympäristökeskus. Tekstit: Harri Aulaskari, Mikko Koivurinta, Liisa Laitinen,Markku Marttinen, Kai Samanen jaPaula Böhling (toim.)
Purokunnostusopas
Käsikirja metsäpurojen kunnostajille
Toim. Marita Ahola ja Matti Havumäki 2008
Tämä viime vuonna ilmestynyt opas pureutuu erityisestiluonnontilaisiin metsäpuroihin ja antaa neuvoja niiden kunnostamiseksi. Sen saa ladattua esimerkiksi ympäristökeskuksen sivuilta. Tiedot pätevät Kalimenojan latvapuroihin (luonnotilaiset osat) ja tietysti itse Kalimenojaan soveltuvin osin.
Kaupunkialueillakin on kunnostettu puroja. Tällaisissa hankkeissa on ollut mukana erityisesti Jukka Jormola. Hän on perehtynyt myös urbaanien ympäristöjen hulevesien käsittelyyn luonnonmukaisesti. Hän oli Oulussa mukana asiantuntijana myös Toppilansaaren asuntomessualueen suunnittelussa. Kalimenoja lähestyy toisaalta luonnonpuroa, toisaalta kaupunkiympäristöä. Pelkkä metsälaki ja vesilaki eivät riitä. Myös kaupunkialueen kaivettuja ojia voisi muuttaa puroiksi.
Luonnonmukainen vesirakentaminen
-uusia näkökulmia vesistösuunnitteluun Lataa otsikosta!
Jukka Jormola, Heli Harjula, Auri Sarvilinna (toim.), 2003.
Sisältöä:
- luonnonmukaisten menetelmien käyttö tulvasuojelu- ja peruskuivatushankkeiden yhteydessä
- uomien ennallistaminen ja monimuotoistaminen
- maa- ja metsätalousalueiden vesiensuojelutoimenpiteet
- valuma-aluekunnostukset
- kalataloudelliset kysymykset
- ekohydrauliikka
- kaupunkihydrologia
Viikko sitten sunnuntaina perustettiin Kellossa yhdistys, jonka perustavassa kokouksessa puhuttiin vain Kalimenojasta. Yhdistyksen nimi on Kellon kyläyhdistys, mutta perustavassa kokouksessa sen päätehtäväksi todettiin Kalimenojan puolesta toimiminen ja sen nykytilan parantaminen. Kellolaiset olivat yksimielisiä, että veden laatu on romahtanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Perustavassa kokouksessa oli kymmeniä kellolaisia, puuhaajina olivat olleet erityisesti Reijo ja Eija Tiri.
Lehtikankaankoski – klikkaa kuvasta suureksi!
Kalimenoja on noin 50-60 km pitkä pieni joki Oulun pohjoiosissa ja Haukiputaalla. Joki laskee Perämereen Kellossa. Kokouksessa joen viime vaiheita esitteli Pertti Vuolteenaho, joka oli paitsi laskenut vastikään joen, myös perehtynyt sen ja sen sivuojien ja järvien nykytilaan ja sen ympäristön ongelmiin. Kalimenojan nykytila johtuu miltei pelkästään rakentamisesta ja erilaisista maansiirroista, läjitysalueista, jätevesistä, turpeen nostosta, lampien täytöstä, ojien perkkuusta jne. Moniin toimintoihin on olemassa pitkäaikaiset luvat, jtka on yönnetty yksitellen kokonaisuutta ajattelematta. Moniin pystyisi vaikuttamaan kaavoituksen kautta, mutta jälleen puutteena on kokonaisarvion puuttuminen joen tilasta. Kellon kyläyhdistyksen tulee nyt selvittää kaikki joen kuntoa uhkaavat tekijät.
Klikkaa kuvasta suureksi!
Viime vuonna olen toisessa blogissani – PlantPhotoBlog – useaan otteeseen julkaisut kuvia Kalimenojan erämaisimmalta alueilta. Yllä on kaksi kuvaa Lehtikankaankoskelta marraskuussa 2008 ja helmikuussa 2009. Talvellkain vesi on ruskeaa, ja osin jääkin. Silti kuvassa näkyy saukon jäljet. Kalimenojassa on viihtynyt harjus ja siinä on oma nieriäkanta. Niiden tilasta ei ole tietoa. Lisäksi joessa on ainakin ollut rapuja. Erikoisemmista linnuista mainittakoon koskikara, jota ajoittain olen seuraillut ihan Kalimeenkylän kohdalla.
Aiemmat blogitektit löytyvät netistä yhä, niihin on linkit alla. Opettelin samaan aikaan ns. HDR-kuvausta, joten teksteissä puhutaan aika paljon myös valokuvauksesta. Olen kuvannut Lehtikankaankoskea myös muina vuodenaikoina, mutta kesällä käydessä se oli niin ruman värinen että jätin väliin!
Linkki aiemman blogin muutamaan juttuun Kalimenojasta: PlantPhotoBlog-Kalimenoja.
Tulin myös itse valituksi Kellon kyläyhdistyksen hallitukseen, joten saatte jatkossakin varmaan perehtyä Kalimenojan asioihin. Se on sopiva kohde blogilleni: päällisin puolin hyvin erämainenkin, mutta urbaanin maansiirtokulttuurin ja kaavoituksen ja jätevesien runtelema. Se poikkeaa ulun eteläpuolisista pikkuvesistä siinä, että sen tilaa ei huononna maatalouden päästöt. Toisaalta sääli; maatalouden päästöille on kehitetty työkalu – maatalouden erityistuet – joita ohjataan myös suojelutoimiin. Myös Ympäristökeskus on ollut viime vuosina aktiivinen Oulun eteläpuolisten vesistöjen kunnostuksessa.
Yllä kuva tämän viikon maanantailta. Tästä näkyy veden väri; se ei ole humusruskeaa vaan jotain muuta. – Kalimeojassa Kalimenkylän kohdalla kukki vielä 22.8. järvisätkin (Ranunculus peltatus). Järvisätkin on Oulujoessa harvinaistunut. Sitä on vain paikoin ja jonkin verran suistoalueella. Oulun puoleiselta Kalimenojalta se löytyi vain parista paikkaa. Sanginjoella sitä on vain suupuolella.