Archive for the ‘Hupisaaret’ Category
Yllättäen huomasin Hupisaarilla, että yhdessä purossa näkyi jo vihreitä korpikaislan (Scirpus sylvaticus) versoja! Enpä ole osannut ajatella, että korpikaisla voisi olla Oulussa keväällä ensimmäisenä vihertävä kasvi! Edes rakennusten seinustoilla en ole vielä huomannut ensimmäisiä natojen lehtiä. Saattaa niitä olla. Lunta on täällä vielä 20 – 30 senttiä.
Uskoakseni kuvassa todella on korpikaisla. Hupisaarilla joissakin muissa puroissa on isosorsimoa, jolla on leveät lehdet.. Korpikaisla kuuluu sarakasveihin, mutta mutta muita näin leveäkehtisiä varsinaisia saroja ei Oulussa ole. Kurjenmiekankin lehdet olisivat leveämpiä ja eri asennossa. Muistan entuudestaan, että tässä purossa kasvaa korpikaislaa ja näillä kohdin laajemmalti myös järvikortetta. Siitä ei näy vielä merkkejä.
Käsittääkseni puroissa ei ole ollut vettä koko talvea – korjatkaa jos olen väärässä! – ja siksi jäitten lähtöä ei ole ollut. Purot ovat kyllä osittain lumen ja jään peittämiä.
Kiertelin sumuisena aamuna kuvailemassa keskustan puistojen muutamia puita. Etsiskelin viime vuosina istutettuja puita – taimia siis. Kiertelin Hupisaaria, Pokkista ja Madetojanpuistoa. Kahdessa jälkimmäisessä on ollut suuri remontti.
Alla on muutamia kuvia – valitettavasti tekstit skaalautuivat ekä niistä saa kunnolla selvää. Kannessa on nuori riippapoppeli (Populus x woobstii) ja riippapoppeleita on istutettu myös Madetojanpuistoon. Se kuuluu Oulun puistojen historiaan – Plaatansaaressa Hupisaarilla on komea ryhmä näitä suuria puita. Yksi Pokkisen taimista on jo pahoinpidelty ja hävitetty. Toivotaan onnea – nuorten puiden elämä kaupungissa on vaarallista…
Ainolaan on istutettu kaadetun puistolehmuksen ja koivujen tilalle kaksi nuorta saarnivaahteraa (Acer negundo). Vieressä on se tunnettu monirunkoinen, vanha ryhmä. Saarnivaahteroita on Ainolassa kasvanut jo 1800-luvun lopulta alkaen, joten jatkoa seuraa. Kiikkusaarille on tullut “takaisin” kyynelkoivu (Betula pendula f. tristis; muotonimestä en ole varma). Sen pienet lehdet ovat yhä puussa kiinni – kertonee eteläisestä alkuperästä. Sen “surkea” olemus sopii tähän sumuiseen harmaaseen. Taustalla on rivi Ainolan kujasalavia – isoriippasalavia.
Kyynelkoivuja on kai istutettu myös Pokkisen ja Madetojan puistoihin, joissa niitä on myös aiemmin kasvanut ja nytkin on kaksi vanhaa puuta. Nämä puut eivät kuitenkaan näytä samanlaiselta kuin vanhat ja Kiikkusaaren uusi puu. Tyypillinen oksan tyven mutka puuttuu. Kesällä en ole näitä katsellut tarkempaan. Puut voivat tietysti olla jotain toista alkuperää.
Lopussa on muutama kuva kujasalavista – riippasalavista. Tätä risteymäryhmää on vaikea sen tarkemmin selvittää. Yleisin meillä myyty kanta on kai ‘Lasipalatsi’. Sitä nämä voivat olla. Nämä puut ovat tulevaisuudessa korvaamassa Kaupunginojan varressa vanhoja hopeapajuja, p.o. hopeasalavia (Salix alba x fragilis -ryhmää).
(Sivut kääntyvät “sormella” (hiiren kursorilla) tai klikkaamalla jos tämä flipperi nyt sitten ylipäänsä näkyy. Se vaatii, että selaimen käytössä on Flash Player.)
Halusin kuvata Plaatansaaren riippapoppelit syysasussaan, täyskeltaisina. Viime syksyn kubauksista jäi nimittäin aika paljon hampaankoloon, parannettavaa. Hupisaarten poppeleista otin lisäksi ensimmäiset HDR-kuvani… Ajattelin että olen jo myöhässä mutta olinkin – aikaisessa! Syksy on ollut lämmin, puut olivat vielä miltei vihreitä. Suuret riippapoppelit ja Lasaretinsaaren euroopanlehtikuusi taitavat muutenkin pudottaa lehtensä Oulun puista viimeisinä.
Kameran kanssa oli nyt vähän haikea olo. Olen kuvannut Hupisaaria niin paljon, tänä kesänä en juuri ollenkaan. Edellisistä puistokuvauksista oli lisäksi jäänyt selvästi päälle maneeri – rupesin kuvaamaan samoja kohteita samalla tavalla kuin ennen.. Uutta näkökulmaa en nyt löytänyt. Paitsi huurrekuvan, jossa on tuomenlehtiä ja yksi pieni poimulehden lehti. Plaatansaarella on nurmikossa runsaasti poimulehtiä, joiden laji on jäänyt määrittämättä. Muistelen kuitenkin keränneeni Hupisaarilta tummasuonipoimulehtäkin (Alchemilla baltica) mutta tämä voisi olla tavallisempaa laidunpoimulehteä (Alchemilla monticola) – palataan keväällä asiaan!
Galleriassa on nyt kuvia Hupisaarilta 11.10.2009: museon edustan suuri saarnivaahtera, Tuiran edustan vesisuihkut, Plaatansaaren tuomilehto, Kiikkusaarten vielä vihreät rautatieomenapuut. Hupisaaret on kasveille Oulun edullisin paikka!
-
Ainolan ja Kiikkusaaren sillan kupeessa kasvaa kolme jo kookasta siperianpajua (Salix schwerinii). Yläkuvassa taustalla on museo, alakuvassa Ankkalammen silta. Muita en Oulusta tiedä, mutta pajutiloilta sitä on ilmeisesti ollut saatavissa. Ankkalammen sillan reunassa näkyy pudonneita pitkiä, kapeita ja keltaisia lehtiä. Myöhemmin syksyllä moni kulkija huomaa ne, mutta ei tiedä tästä erikoisuudesta mitään. Alla on puolilähikuva kahdesta puusta ja kuva latvustosta tuulessa. Tuulessa näkyy hyvin pitkien lehtien hopenavaalea alapuoli.
Siperianpajut ovat komeita, nopeakasvuisia puita ja pensaita. Ne sopivat kuulemma hyvin eläviin pajurakennelmiin, seinustoihin, majoihin jne. Taitavat kasvaa hyvin pistokkaista.
(Alhalla vasemmalla oleva valokuva toteutettu HDR-tekniikalla.)
Hupisaarten pohjoisrantaa. Taustalla Koksikeskusta. Hellettä pitämässä kujasalavien ja koivujen alla!
Hupisaarten ja Kiikkusaaren välinen puro, lähellä leikkipuistoa.
Paratiisisaaren perennapenkkejä heinäkuun lopussa. kuva tammen kainalosta, taustalla lapinnauhusta (‘Hietala’).
Kukkapenkeissä sinistä ja punaista! - Sahansaari, entistä sähkölaitoksen aluetta, nyt suunnittelun alla.
Paratiisisaaren kukkuloilla kasvaa japaninmarjakuusi (Taxus cuspidata). Kukkulat ja marjakuusi ovat perua Kasvitieteellisen puutarhan ajoilta – puutarha muutti Linnanmaalle 1983. Japaninmarjakuusi on koristekasvina täällä kestävämpi kuin Suomen eteläisen osan oma marjakuusi. Kaupungin komein japaninmarjakuusi kasvaa Tuomiokirkkoa vastapäätä Franzenin puistossa.
Talvi on tulossa Hupisaarille. Oulujoen uoman vesipeili on kadonnut, tilalla on vain kivikkoa ja lätäköissä hiukan jäätä. Tyhjäksi lasketusta joen pohjamudasta varikset löytävät syötävää. Ne rymistelevät uomissa, sillä ne ovat oppineet särkemään jäätä. Alakuva on Kiikkusaaresta, kauneuspadon alta, Limasaarten kupeesta. Juoksutukset ja tyhjennykset pitävät uoman pohjat puhtaina, harmaalepät ankkuroivat saaret paikalleen. Harvat vesisaramättäät ovat kuin peikon päitä. Säännöstellyn joen ‘luonnontilaista’ luontoa.
Kumpikin tämänkertaisista hupisaarikuvista ovat jälleen HDR-tekniikan tuloksia. Ne on kuvattu harmaan-sumuisen-pimeänä marraskuun päivänä, jolloin tuntuu ettei kameran kanssa onnistu oikein mikään. Ne on kuvattu jalustalta, valotuksen haarukointi oli +2,0,-2 eli kolme kuvaa paikasta. Kahden aukon yli- ja alivalotuskaan ei lopulta ollut aivan riittävä. Kumpikin ovat lisäksi panoraamoja. Kumpaakin kuvaan on siis tarvittu 2 x 3 kuvaa. Objektiivina oli tällä kertaa Sigma 30 mm eli ns. normaaliobjektiivi. Käytetyt ohjelmat: Lightroom, Photoshop, Photomatix. Kuvien tulkinnassa olen pyrkinyt lähes “oikeaan”, lievästi intensiiviseen värimaailmaan. On hauska löytää värejä, marraskuustakin.
Lokakuun lomalainen ehtii postitella… tein uuden kuvan eilisistä. Tästä tulikin aika hauska esimerkki HDR-kuvan tekniikasta – kävelijä sen tekee. Tässä on siis yhdistetty viisi perättäistä kuvaa (aukko F13, kuvien valotusaika vaihteli välillä 1/125 – 1/15 sek). Kamera oli tietysti jalustalla, rungon kuvanvakain poissa päältä. Puut ja kasvit ovat nyt pysyneet paikoillaan.
kun puistoblogissa ollaan – etualan kaatuneet kasvit ovat ruttojuurta (Petasites), ja viimeisiä keltaisia lehtiään pitelee vuorijalava (Ulmus glabra). Jalavien vasemmalta puolelta huomasin vasta tänä syksynä punakoivun, mutta se on jo riisiutunut talvea varten.
Kuva on Hupisaarilta, tältä aamulta. Kuvan puut ovat edessä, kun tulee taidemuseon kohdalta puistoon. Vasemmalla on lehtikuusia (tarkemmin en nykyään halua arvailla! olkoot Larix hybrids), oikealla ryhmä siperiansembroja (Pinus cembra ssp. sibirica – tosin en tiedä onko Oulusta kukaan yrittänyt etsiä alppisembroja, ssp. cembra).
Näin kaunista ei aamulla Hupisaarilla ollut, vaikka pilviverho hetkeksi harsuuntuikin! Kuva on HDR-kuva, tällä kertaa se on yhdistetty viidestä raw-kuvasta (5 x 0,7EV -vaihteluvälinä). Yritin korjailla virheitä, joita edelliskerralla tein…
Ehkä myös kuvan säätö on tullut jo tutummaksi. Periaatteena on kuitenkin, että ruoho, taivas, puut ovat kaikki oikein valotettuja, eikä minnekään jää hyvin tummia varjoalueita. Värit ovat siis olemassa mutta eri kuvissa, ja lopullisessa kylläisinä!
Kuvan osa-alat ovat myös eri tavoin tarkkoja. Tämä johtuu hienoisesta tuulen aiheuttamasta liikkeestä; oksat ovat liikahtaneet valotusten välissä. Mutta tuuli on sattunut vain osaan oksista – aamulla paikalla ei huomannut mitään!
Riippapoppeleistahan on jo pari aikaisempaa postia. Toisessa on riippapoppeleitten paikka kartalla. On myös silmuja, talvisia oksia, ja kesälehtiä. Syyslehdet puuttuivat – tässä on!
Tutustuin huhtikuussa esi kertaa tarkemmin Oulun poppeleihin. Lehdettömistä puista oli vaikeaa erottaa toisistaan riippa- ja ruhtinaanpoppeleita. Puoli vuotta myöhemmin: ne on muulloin kuin talvella suorastaan helppo erottaa toisistaan. Lehtimuodoltaan, sukupuoleltaan, syysasultaan. Kun riippapoppelit ovat nyt keltaisia, ruhtinaanpoppelit ovat jo aikaa sitten pudotttaneet ruskettuneet lehtensä.
Hupisaarten ruusutarha on yhä täydessä kukassa! Ja muuten kahvilakin auki kuun alkupuolen.Syksy on Hupisaarilla miltei komeimmillaan, vaikka lehtikuuset eivät ihan vielä täydessä “kukassa” eivät vielä olekaan. Yläkuvan keltaiset ovat vaahteroita, sateenvarjon mallinen on rautatieomenapuu – vihreä siis vielä kun moni muu omenapuu jo kellastuu.
Vaahteran lehdet ovat tänä syksynä vähän kalpeita? Ainakin kun vertaa keltaruusuun – vai mitä?
