Archive for the ‘Lohenpyrstö’ Category
Edellisessä kirjoituksessani sanoin, että Lohenpyrstön kasveissa on paljon harmaata ja hopeaa. Kuten kuvista näkyy – myös talvella.
Yllä on Lapin oikea tunturipaju, villapaju (Salix lanata). Sillä on suuret norkot, melkein pyöreät lehdet, paksut oksat. Kuten tammikuun kuvasta näkyy, suuret silmut ovat villakarvaiset ja jo vihreät. Se on miltei kauttaaltaan karvainen.
Tietokanta: Uudehko Oulussa, aika harvinainen. Sisarpuistossa, Kiikelissä, pitäisi puistosuunnitelman mukaan olla, mutta en ole huomannut. Vuoden 1996 Puisto-oppaassa se mainitaan Madetojanpuistosta ja Paratiisisaaresta, mutta miten asia lie. Pitäisi muistaa tarkistaa…
Yllä on lännenhopeapensaan (Elaeagnus commutata) marjoja. Se kestää pohjoisen ilmastoa Tornionlaaksoon asti ja sitä on viljelty Oulussa pitkään. Sen lehdet ovat hopeanharmaat ja marjat luonnonhopeiset – talvellakin, kuten kuvasta näkyy. Oksat ovat hienon punaruskeat. Kukat ovat pienet ja keltaiset mutta – tuoksuvat. “Huoranpensas!” – muistan aina tämän halvan kommentin torpan tytöltä Joutsasta. Ja toisaalta: kerran Karjasillalla kiersin ajoradan kautta, kun jalkakäytävä oli sitä keltaisenaan. Auringonlaskun aikaan.
Oulun puistot tietokanta: Mainitaan Mannerheiminpuiston puistokortissa, joten joskus on ehkä siellä kasvanut. Ei muita tietoja Oulun puistoista.
Puistossa olisi vielä yksi harmaa paju, hietikkopaju, muta taidan kuvata sen keväällä, kukkivana.
Tavallisesti Lohenpyrstö kuvataan jalavapihan kulmasta, mutta nyt katse on käännetty pihalta muurin taa karkotettuihin kasveihin. Olen ruvennut puhumaan pihasta; tämä puisto kivisine kenttäkerroksineen mieltyy vähitellen enemmän pihaksi kuin puistoksi.
Yläkuvan etualalla on vuorimäntyä (Pinus mugo), eli kääpiövuorimäntyä lajikenimeltään ehkä ‘Pumilio’. Takana, tummemman vihreä, on pensassembraa (Pinus pumila), luultavasti sekin lajikkeeltaan “kääpiöpensassembraa”. Takana kuvan keskellä on kuitenkin yksi hujoppi – ehkäpä taimien joukkoon on livahtanut puumaista siperian- tai peräti alppisembraa.
Vuorimänty on Oulussa melko tuttu näky ja pitkään viljelty. Kääpiölajikkeita näkee kyllä vähemmän. Komeita kauas näkyviä vuorimäntykasvustoja on Linnansaaren vallia vasten ja näköalatasanteen luona.
Tietokannan mukaan: Vuorimäntyä kasvaa Lohenpyrstön ja Linnansaaren lisäksi Paratiisisaarella ja Madetojanpuistossa. Viime mainittuun istutuksia on juuri uusittu. – Alla kuva 20.1.2008, kääpiövuorimäntyä, kuvassa liikaa talven tuntua!
Alla on pensassembraa. Se on tummemman vihreää ja tuuheampaa, koska pitempiä neulasia on yhdessä nipussa viisi. Vuorimänty on kaksineulasmänty. Sembrojen ja mäntyjen lisäksi puiston pensaissa ei olekaan muuta vihreää. Muut pensaat ovat näet harmaan- tai hopeanvihreitä. Sävy voi olla hyvinkin tarkkaan tähän kivikylään harkittua, arkkitehtoonista. Nämä muurit ja istutukset kyllä “pelastavat” puiston varsinkin talvella. Ilman niitä olisi vain torimainen tasanne ja puuruudut.
Tietokannan mukaan: Penasassembraa ei ole tiedossani muista Oulun keskustan puistoista. Onkohan muualla – vinkatkaa! Kasvitieteellisessä puutarhassa pensassembraa kyllä on, ihan jo Romeon ja Julian sisäänkäynninkin reunalla.
Pentti Alangon mukaan vuorimänty on Etelä- ja Keski-Euroopan vuoristokasvi kun taas pensassembraa kasvaa laajalti Itä- ja Koillis-Aasiassa. “Se kasvaa /–/ lumirajan tuntumassa hyvin karuilla ja kivikkoisilla paikoilla”. Karuilla ja kivikkoisilla – niin kuin tässä puistossa! Ja lumirajakin sattui kuvatessa olemaan juuri Oulussa.
Lähde: Alanko-Lagerström, Havupuut ja -pensaat puutarhassa, 2006
Meritullin Lohenpyrstö on Oulun erikoisimpia puistoja. Täältä on puutarhamaisuus kaukana, tämä on urbaani tila. Nupukiveys, maan pinnan kasvittomuus, kivikorimuurit, vesipinta ja eräät kasvivalinnat luovat sen tunnelman. Outoa kyllä, 16 säännöllisesti aseteltua jalavaa varjoineen synnyttävät mielikuvan jopa ‘metsän siimeksestä‘!
Mutta istutettukin luonto on arvaamaton – eräässä luennossaan puiston suunnittelija Tommi Heinonen puhuu 16 kynäjalavasta ja puistoa ympäröivistä puistolehmuksista. Kynäjalavien (Ulmus laevis) joukkoon on pujahtanut taimistossa yksi vuorijalava (Ulmus glabra). Se erottuu joukosta selvästi tummempana, ainakin alkukesästä)! Joitain eroja näkyy oheisesta kuvasta (vasemmalla), mutta vuorijalavan lehdet tuntuvat käteen ennen kaikkea paljon karheammilta. Puistolehmusten joukossa kasvaa ainakin kolmea eri lehmusta, edellisen lisäksi ainakin metsälehmusta ja isolehtilehmusta (puistolehmus onkin alkuperältään näiden risteymä).
Alla on puiston jalavien (vasemmalla) ja lehmusten (oikealla) lehtiä. Alin yksittäinen, karvainen lehti on isolehtilehmuksen. Polvelle asetelluista lehmuksenlehdistä oikeanpuoleinen on metsälehmuksen, vasen taas puistolehmuksen.
Muutama sana polvikuvista. Olen opetellut käyttämään valokuvaajille suunnattua Adobe Photoshop Lightroom -ohjelmaa. Siinä on selkeät, yksinkertaiset ja toimivat työkalut esimerkiksi sävytoonaukseen. Niinpä alapuolella olevista kuvista on harmaannutettu muut kuin vihreät sävyt. Lehtien värit tuntuvat silti toistuvan ihan hyvin eli luonnollisesti!
–