Valkomesikkä kuuluu painolastikasveihin. Sen tiedetään olleen Oulussa 1860-luvulta alkaen. Se on vakiintunut Toppilansaareen, mutta ei se sieltä omin voimin minnekään levinnyt. Yhtä selviä ja tyypillisiä painolastikasveja ei juuri muita ole. Muut ovat hävinneet, tai ovat osa Oulun seudun kasvillisuutta, alkuperäisiä ja tulokkaita, kuten maahumala. Keltakukkainen rohtomesikkä on koko ajan ollut heikompi ja vähäisempi. 2000-luvun alussa valkomesikkä oli usein esillä kun suunniteltiin Toppilansaaren asuntomessualuetta ja muuta rakentamista.
Oli projekti nimeltä Luonnonmukainen ympäristörekentaminen / Toppilansaaren maankäytön muutostilanteiden hallinta tms., jossa olin siinä itsekin mukana. Tein mm. raportin Toppilan lajit vuosikymmenittäin. Se oli suuri Excel-taulukko. Lähes kaikki projektin julkaisut ja raportit löytyvät edelleen netistä, mutta suurin osa niistä on suunnitelmia, joiden toteutumisesta ei ole käsitystä. Valkomesikkää keskeisempiä olivat pikkukenno- ja pähkinänkääpä, jotka vaikuttivat oikeasti asuinalueiden sijoitteluun. Pikkukennokääpää alueelta ei kuitenkaan ole sen jälkeen havaittu.
Jo 2002 julkaistiin Heli Virkkusen raportti, jossa suunniteltiin tai ideoitiin Toppilan maansiirtoja. Yhtenä ideana oli tallentaa pintamaat ja palauttaa ne rakentamisen jälkeen Toppilansaareen. Näin siemenpankki kenties säilyisi ja siirtyisi takaisin. Ei ole tiedossani miten maansirrot sitten toteutettiin ja kenen päätöksellä. Maansiirto aloitettiin kuitenkin 2003 keväällä (kuvat ylärivi), ja silloin näin Viherrankaan autoja maita kuljettamassa. Näissä kuvissa työ taitaa olla juuri alkamassa – klikkaa suuremmaksi.
Vuosi 2004 (alla) oli rakentamisen aikaa. Toppilansaari oli valtava työmaa. Rakennettavien alueiden pintamaat oli kuljetettu pois.
