Posts Tagged ‘Kalimenjoki’
Eilisiä kännykkäkuvia (oma kamera meni huoltoon) – Kalimenjoen rantavallissa ilmeinen saukon (Lutra lutra) pesä. Saukko on muuten kansainvälinen direktiivilaji, se on listassa 4A. Eli periaatteessa luokitus on sama kuin liito-oravalla ja jokihelmisimpukalla. Tämä kolo löytyi läheltä paikkaa, josta talvella olen kuvaillut laskettelujälkiä ja veteenmenojälkiä.Tässä kuvassa kololta veteen menee selvä tuore “polku”.
Tänään kuulin tuttavilta, että Kalimenjoen varrelta on saatu kuvakin parittelevista saukoista. Jälkiin törmätään usein. Eli koossa alkaa olla varmaa tietoa siitä, että pikku joellamme elää vakituisesti saukko tai saukkoja. Poikasia kun vielä nähtäisiin.
Veden väri joessa on taas vaihdellut. Ja nopeasti. Harmaasta eri sävyisiin ruskeisiin. Etsimme syytä…
Jos olisin nuorempi, perustaisin suunnittelutoimiston, räväkäksi nimeksi sopisi “Suunnittelun kukkanen”, olisinhan luonnonympäristön suunnittelija. Sitten kirjoittaisin tällaista tekstiä:
“Hankkeen vaikutusalueella ei ole
luonnonpuistoja, kansallispuistoja, Natura 2000 –alueita, luontodirektiivin liit-
teiden II ja IV lajeja, lintudirektiivin liitteen I mukaisia lajeja, maailmanperin-
tökohteita, yksityisiä suojelualueita, suojeluohjelma-alueita (harjujen-, lehto-
jen-, lintuvesien-, rantojen-, soiden- ja vanhojen metsien suojeluohjelma-
alueet), luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisia rajauspäätöksiä, maakunnalli-
sesti ja valtakunnallisesti arvokkaita perinnebiotooppeja, vesilain 15a ja 17a
§:n tarkoittamia luonnontilaisia vesistöjä, metsälain 10 §:n tarkoittamat erityi-
sen tärkeitä elinympäristöjä, arvokkaita maisemakokonaisuuksia, uhanalai-
seia lajeja (uhex-rekisteri ja alueelliset ympäristökeskukset), erityisesti suo-
jeltavien lajien rajauspäätöksiä (alueelliset ympäristökeskukset), ramsar –
alueita, finiba ja iba –alueita, maakunta-, seutukaava- ja yleiskaavojen alue-
varauksia, arvokkaita kallioalueita. “
Kuka jaksoi lukea? Kuvitelkaapa, että jokainen näistä laeista ja säännöksistä pitäisi ymmärtää sisällöllisesti, ja suhteuttaa kulloiseenkin työhön. No, tässä ei nyt niin ole tehty, onpahan listattu kaikki mitä pitää sanoa. Teksti on suunnittelija-virkamiehen tekstiä toiselle suunnittelija-virkamiehelle. Tai eivät he kaiketi enää ole virkamiehiä, he ovat DESTIAN työntekijöitä.
Lauseessa todetaan mitä siellä selvitysalueelle ei ole. Mitäs siellä sitten on? Kalimenoja. No, sitten todetaan siitä kymmenen hyvää linjalla “arvokas pienvesistö”. Ja että tien pitäjä tutkii 2010 jälkiarvioinnissa, onko Kalimenjoki säilynyt entisellään. Ja sen perään järjestetään 2015 toinen jälkiarviointi. Mutta tienpitäjä on jo saanut “kympin” siitä, että ei ole tuon edeltävän listan vastaisia toimenpiteitä tehnyt. Kalimenojan tilan vähäinen heikennys ikään kuin kultaa kruunun. Vaikka kyse oli tien uusimisesta entiselle paikalleen. Tuskin sinne IBAN-alueita on tullut, puhumatakaan että niitä olisi onnistunesti ohiteltu.
Suunnitteluun sisältyy valtavasti kielipeliä.
Jälkiarviointia valmistelevassa raportissa (2008) ei kerrota mitään tästä putkesta., vain isoista asioista. Onko se niin kuin pitäisi? Tuolla viistosti oikealla on kaivonkansi, jonne veden pitäisi käsittääkseni virrata. Viistosti alamäkeen, toivoen että osuu. Suunnittelun kukkanen? Tai sitten tarkoitus on hulettaa vedet pyörätien yli Kalimenjokeen, joka – kuten raportissa todetaan – oli ainoa VT20 -projektin lähes luonnontilainen kohde. Entä tuottaako tuo hulevesi syyspakkasilla pyöräilijöille myös vaaraa? Vaikka lakien mukaisia arvokohteita ei olisikaan, koko alueen ainoan luonnontilaisen kohteen pitäisi herättää, ja olla oikeastaan sitten se ainoa luonnonarvo. Nyt joesta kantaa huolta kansalaisliike – Kellon kyläyhdistys – joka on myös tekemässä Kalimenjoen kunnosta perusselvitystä, koska se ei tunnu kenelläkään kuuluvan. Oikaskaa jos olen väärässä! Lisää kuvia.
Lopakkaläjityksen laelta Ruskon kaatopaikalle. Ollan suurjännitelinjaa korkeammalla,
välissä näkyy linjan lankoja. Tele painaa perspektiiviä kasaan.
Valkomesikän alkuperän jäljittäminen on johtanut seikkailuun netissä ja läjitysalueilla… Netistä sekä löytää että ei löydä. Käteen jää tiedon sirpaleita, ei käsitystä koko prosessista. Tänään sain selville, että 2002 tehtii YVA (ympäristövaikutusten arviointi) Oulun kaupungin ylijäämämaitten sijoituksesta. Itse raporttia ei löytynyt, mutta ympäristökeskuksen lausunnosta selviää pääkohdat. YVAssa esiteltiin kaksi vaihtoehtoa olemattoman nollavaihtoehdon lisäksi. Kaupungin päätettäväksi jäi kumpi toteutuisi. Ykkosessä kaupungin pohjoispuolisen alueen ylijäämämassat tulisivat Ruskoon-Ruskonselkään, ja eteläpuoliset Kaakkuriin (siis Toppilankin maat). Kakkosvaihtoehtoon sisältyi ykkönen tietyin poikkeuksin eli lisäaluein. Kakkosen mukaan Toppilan maat siirrettäisiin merenrannan tuntumaan Taskilassa. Paljon muutakin suunnitelma sisälsi. Mutta tiedossa ei siis ole kumpi valittiin.
Eilen – sunnuntaina – kiipesin Ruskonselän(Lopakkasuon) läjitysalueen huipulle. Luoteessa kajasti kaatopaikan tunturimaisema. Maansiirtojen mahtavuus yllättää aina. Paikka liittyy myös käynnissä olevaan Ruskon kaatopaikan laajennuksen kaavoitukseen, joka liittyy taas Punaisenladonkankaaseen ja Kalimeenjokeen jne. Yhdyskuntasuunnittelu on mahtava voima. Mutta kukahan sitä viidakkoa ja sen omaa aluasukaskieltä hallitsee. Ehkä kielen hallitsija hallitsee, ajattelin täällä yhden tavanomaisen YVAn huipulla.
Mitähän sinne Taskilan rantaan kuuluu? Kasvaako siellä valkomesikkää? Miten tämä maansiirtomyllytys vaikuttaakaan ympäristöömme?
Tarkastin, että tämän Lopakkasuon läjitysalueen kasvit tutki Oulun kasvit- kirjaan vuonna 2002 Erkki Vilpa. Läjitysalue perustettiin siis 2003. Atlaskortissa ei ollut merkintää läjitysalueesta eikä valkomesikästä. Lähimmät pari mesikkää hän oli huomannut varsinaisen Ruskon puolella muutama kilometri länteen. Läjitysalueen kohdalla on ollut suuriruohoista heittopeltoa.
Läjitysmaitten kauneutta… Tämän tien reunoissa on eri-ikäistä
valkomesikkää jatkuvana nauhana.
Mutta tällä läjitysalueella valkomesikkää on, korkeiden kasojen alareunassa. Ei ehkä niin paljon kuin odotin, mutta paljon kumminkin. Lisäksi läjitysalueen vieressä on paljon pienempi Destian aidattu maa-ainesalue, joka sisältää ilmeisesti hankalampia maajätteitä, esim. asfalttia. Siellä valkomesikkäkasvustoja näkyi myös useita. En ollut varustautunut kenttäkortilla, vain kameralla. Silmäilin Erkin korttia, ja huomasin heti uusia lajeja. Tässä olisi yksi mahdollisuus seurata kasvillisuuden muutosta kaupungissa: selvittää maitten siirtoja ja kasvien kulkua ja maansiirtojen vaikutuksia. Meillähän on nyt kirjamme Oulun kasvit -kirjamme tietokannassa tilanne ennen uusein läjitysalueiden perustamista. Pystyisikö uusilla täsmäkartoituksilla esim. tienpientareilta ja rakennusalueilta tutkimaan kasvillisuuden väliaikaisia ja pysyvämpiä muutoksia? Voisiko olla indikaattorilajeja, kuten valkomesikkä?? Pystyisikö joitakin maamassoja erottamaan toisistaan kasvillisuuden perusteella?
Ensi töikseni – kunhan saan hankittua uuden GPS:n kadonneen tilalle – naputtelen pitkin tienpientareita uusia valkomesikkäpaikkoja gepsin muistiin…
Pujoa ja pietaryrttiä, horsmaa ja mesikkää
Valkomesikän levintä ja alkuperä jäi askarruttamaan. Otetaanpa vähän takaisin ,uusiksi. Mieleni sai muuttumaan käynti muutama kilometri Raitotien rististä itäänpäin. Pysähdyin kohtaan, jossa Kalimenjoki alittaa Kuusamontien. Siihen on rakennettu pysäköintialueet tien molemmin puolin, infopisteen taulut vielä puuttuvat. Tien eteläpuolella on laajalti uusia niittyjä, jotka on perustettu tien kunnostuksen yhteydessä. Ne ovat näyttäviä, ja oikein rakennettuja. Mutta tällä kohden en mistään löytänyt edes niitetyn valkomesikän jäännettä, en kummaltakaan puolelta tietä. Muutenkin maa näytti olleen aika puhdasta, maa-ainnessiirroille tyypillisiä kasveja näkyi oikeastaan vain pohjoispuolisen pyörätien reunalla (kyläkarhiaista, saunioita, pujoa yms).
Sen sijaan eteläpuolen niityiltä löytyi joukko kasveja, jotka voisivat olla esimerkiksi Niittysiemen Oy:n siemensekoituksista: ahde- ja ketokaunokki (Centaurea jacea, Centaurea scabiosa), ketoneilikka (Dianthus deltoides), keltamaite (Lotus corniculatus) ja keltamatara (Galium verum; tässä voi olla Galium x pomeranicum). Katso tästä Niittysiemenen kasvit kuiville niityille. Niityillä on tietysti paljon muutakin, mutta nämä kuuluvat varmasti siemenestä istutteuihin. Kaikki ovat Oulussa satunnaisia.
Niittysiemen Oy:n sekoituksissa on kuivien paikkojen valikoimissa näiden lisäksi myös ukontulikukkaa (Verbascum thapsus). Sitä näin siis edelispäivänä Raitotien ristissä mesikkäkasvustojen reunassa, ja jäin pohtimaan olisiko sekin ollut jäänne Toppilasta. Mutta nyt näyttää, että se tulikin niittysiemenpussista. Niittysiemeniä läjitysmaille.
Valkomesikkä on todennäköisesti tullut maitten mukana läjitysalueilta. Kuusamontien varsiin maita on tuotu varmaan useista paikoista. Valkomesikkä näillä läjitysalueilla voi olla kotoisin Toppilansaaresta, jossa pintamaiden kuorinta ja talteenotto aloitettiin 2003. Olisi erikoista, jos nämä maat eivät näkyisi missään, kasvillisuutena. Toppilansaaren siemenpankin näkyvimpiä olisivat juuri valkomesikät. Kaksivuotias kasvi on ehtinyt sen jälkeen kasvattaa kolme-neljä uutta siemenannosta maapankkiin.
Kun läjitysmaille istutetaan niittysiemeniä, vaikkakin suomalaisia, syntyy aivan omalaatuinen lajisto. Uus-urbaani. Nykyajan tulokaiden tärkeimmät leviämisreitit taitavat olla maansiirrot ja kotipuutarhat, eivät enää satamat ja rautatiet.
Ahdekaunokki on niityillä mieluinen näky.
Samalla reissulla otin kuvia Kalimenjoki-projektin tarpeisiin. Valtatie 20:n, Kuusamontien, hulevedet johdetaan suoraan Kalimenjokeen. Löysin neljä putkenpäätä ja kaksi viemärikaivoa. Jälkimmäisiin on ilmeisesti tarkoitettu suoraan sillalta putkista tulevat vedet (kuvassa) mutta käytännössä nekin huljuvat suoraan jokeen. Kuvaaja seisoo kaivolla. johon veden pitäisi kai putkesta tulla. En tajua kaivojen paikkoja ja tehtävää. – Kuvia hulevesistä on Kalimenjoki-galleriassa lisää.
Kellon kyläyhdistys sai jokin aikaa sitten Seppo Similältä kirjeen, jossa kerrottiin, että Kaimenjoessa elää myös majava. Yhdistyksen hallitus totesi, että kyseessä on varmaan väärä havainto. Vaikka majavasta kuulemma oli myös näköhavainto. Kokouksesta ei mennyt montaa päivää, kun jokivarressa asuva yhdistyksen hallituksen jäsen Sakari Rekilä näytti apteekissa minulle talonsa läheltä näpättyä kuvaa, jossa oli ilmiselvästi majavan koloama runko. Alla oleva kuva on samasta puusta.
Minulla ei ole mitään kunnon käsitystä, minkä verran majavia Oulun seudulla on ja on ollut. Oulun luonto -kirjassa (1999) sitä ei ole mainittu Oulun seudulta ollenkaan, mutta muistelen että jokin vaeltava yksilö olisi nähty Oulun keskustassa Kaupunginojassa. Tietäisikö joku enemmän? Tuon Oulu-kirjan ainoa viite kertoi pommituksessa Ainolan museokokoelmista tuhoutunutta yksilöä. Eikä netistäkään tunnu löytyvän lisää.
Kasveista on saatavissa koko maata koskevia levinneisyyskarttoja lähes joka lajista. Mutta nisäkkäiden suhteen asiat ovat toisin. Keskusmuseon Hatikka-tietokannassa on kirjattuna vain muutama majavahavainto. Onkohan tähän jokin periaatteellinen syys vai eikö tietokantoja ole? Netistä saa raavittua auttavasti, että kanadan- eli nykyisen amerikanmajavan levinneisyysalue on aukkoinen ja että yksi aukko olisi Pohjanmaa. Onko yhä näin? Mistä päin nämä kuljeskelijat tulevat? – Alkuperäinen euroopanmajavammehan aikanaan metsästettiin sukupuuttoon. Sen tilalle tuotiin tätä kanadanmajavaa, joka onnettomasti pärjää kilpailussa alkuperäistä majavaamme paremmin. Euroopanmajavaa on nykyään sitäkin istutusperäisenä Lounais-Suomessa.
Kävimme sittemmin porukalla katselemassa löytyisikö majavan jälkiä enemmän. Ja löytyihän niitä jokivarresta vähän väliä ainakin parin sadan metrin matkalta. Mutta ei mitään patoja eikä pesiä. – Ylhäällä yleiskuvaa kalimenmajavan mahdollisesta elinpiiristä. Olisi kiva kulla lisää majavasta näillä seuduin!