Posts Tagged ‘läjitys’
Kävin tarkastamassa myös Kaakkurin läjitysalueen Iinatin moottoriurheilukeskuksen luota. Olihan se taas yllätys. Tämä läjitys on ollut alulla, kun Oulun kasvit atlaskartoitus täällä tehtiin. Ruudulta on nyt kaksi lajistokartoitusta (1977 ja 2002). Nyt pitäisi tehdä kolmas, aika raju muutos on varmaan ollut. Tauno Ulvinenkin innostui asiasta – teemme uuden ruudun elokuun aikana! Hauksa päästä atlasmerkeissä maastoon.
Vanhoissa korteissa ei ole mainintaakaan valkomesikästä, nyt sitä on tuhansia ja taas tuhansia.Sitä kasvaa mm. tuon alla taaempana näkyvän kukkalan rinteellä niin peittävästi, että kutsun sitä “Mesikkäkukkulaksi”. Kyläkarhiaisenkin (Carduus crispus) uusi rooli läjityskasvina saa tältä vahvaa vahvistusta. Sitäkään ei ollut 2002 tällä ruudulla.
Etualalla karhiaiskasa, takana mesikkäkukkula.
Näkymä mesikkäkukkulan laelta uudemmalle läjitykselle. Mesikkäkasvuston yläreuna on etualalla, vastakkaisrinteessä on laaja savikkakasvusto.
Luotosorsimo (Puccinellia capillaris) on lajeja, jota esiintyy kuormautojen “jalanjäljissä”. Sitä näkee läjityksilläkin, muttatuskin se sieltä matkaa asfaltin reunoihin. Siellä se leviää niin kuin muutkin suolakkokasvit. Seurassa on usein toista läheistä sorsimolajia, kujasorsimoa. Jompaa kumpaa sorsimoa oli jo 2002, Tauno epäili ettei eroa silloin vielä osattu tehdä. Kts. levinneisyys Suomessa.
Lopakkaläjityksen laelta Ruskon kaatopaikalle. Ollan suurjännitelinjaa korkeammalla,
välissä näkyy linjan lankoja. Tele painaa perspektiiviä kasaan.
Valkomesikän alkuperän jäljittäminen on johtanut seikkailuun netissä ja läjitysalueilla… Netistä sekä löytää että ei löydä. Käteen jää tiedon sirpaleita, ei käsitystä koko prosessista. Tänään sain selville, että 2002 tehtii YVA (ympäristövaikutusten arviointi) Oulun kaupungin ylijäämämaitten sijoituksesta. Itse raporttia ei löytynyt, mutta ympäristökeskuksen lausunnosta selviää pääkohdat. YVAssa esiteltiin kaksi vaihtoehtoa olemattoman nollavaihtoehdon lisäksi. Kaupungin päätettäväksi jäi kumpi toteutuisi. Ykkosessä kaupungin pohjoispuolisen alueen ylijäämämassat tulisivat Ruskoon-Ruskonselkään, ja eteläpuoliset Kaakkuriin (siis Toppilankin maat). Kakkosvaihtoehtoon sisältyi ykkönen tietyin poikkeuksin eli lisäaluein. Kakkosen mukaan Toppilan maat siirrettäisiin merenrannan tuntumaan Taskilassa. Paljon muutakin suunnitelma sisälsi. Mutta tiedossa ei siis ole kumpi valittiin.
Eilen – sunnuntaina – kiipesin Ruskonselän(Lopakkasuon) läjitysalueen huipulle. Luoteessa kajasti kaatopaikan tunturimaisema. Maansiirtojen mahtavuus yllättää aina. Paikka liittyy myös käynnissä olevaan Ruskon kaatopaikan laajennuksen kaavoitukseen, joka liittyy taas Punaisenladonkankaaseen ja Kalimeenjokeen jne. Yhdyskuntasuunnittelu on mahtava voima. Mutta kukahan sitä viidakkoa ja sen omaa aluasukaskieltä hallitsee. Ehkä kielen hallitsija hallitsee, ajattelin täällä yhden tavanomaisen YVAn huipulla.
Mitähän sinne Taskilan rantaan kuuluu? Kasvaako siellä valkomesikkää? Miten tämä maansiirtomyllytys vaikuttaakaan ympäristöömme?
Tarkastin, että tämän Lopakkasuon läjitysalueen kasvit tutki Oulun kasvit- kirjaan vuonna 2002 Erkki Vilpa. Läjitysalue perustettiin siis 2003. Atlaskortissa ei ollut merkintää läjitysalueesta eikä valkomesikästä. Lähimmät pari mesikkää hän oli huomannut varsinaisen Ruskon puolella muutama kilometri länteen. Läjitysalueen kohdalla on ollut suuriruohoista heittopeltoa.
Läjitysmaitten kauneutta… Tämän tien reunoissa on eri-ikäistä
valkomesikkää jatkuvana nauhana.
Mutta tällä läjitysalueella valkomesikkää on, korkeiden kasojen alareunassa. Ei ehkä niin paljon kuin odotin, mutta paljon kumminkin. Lisäksi läjitysalueen vieressä on paljon pienempi Destian aidattu maa-ainesalue, joka sisältää ilmeisesti hankalampia maajätteitä, esim. asfalttia. Siellä valkomesikkäkasvustoja näkyi myös useita. En ollut varustautunut kenttäkortilla, vain kameralla. Silmäilin Erkin korttia, ja huomasin heti uusia lajeja. Tässä olisi yksi mahdollisuus seurata kasvillisuuden muutosta kaupungissa: selvittää maitten siirtoja ja kasvien kulkua ja maansiirtojen vaikutuksia. Meillähän on nyt kirjamme Oulun kasvit -kirjamme tietokannassa tilanne ennen uusein läjitysalueiden perustamista. Pystyisikö uusilla täsmäkartoituksilla esim. tienpientareilta ja rakennusalueilta tutkimaan kasvillisuuden väliaikaisia ja pysyvämpiä muutoksia? Voisiko olla indikaattorilajeja, kuten valkomesikkä?? Pystyisikö joitakin maamassoja erottamaan toisistaan kasvillisuuden perusteella?
Ensi töikseni – kunhan saan hankittua uuden GPS:n kadonneen tilalle – naputtelen pitkin tienpientareita uusia valkomesikkäpaikkoja gepsin muistiin…
Pujoa ja pietaryrttiä, horsmaa ja mesikkää
Valkomesikkää (Melilotus albus) on tänä kesänä näkynyt Oulussa pitkin teitten pientareita. Esimerkiksi uuden Kuusamontien varsi kaupungista Jääliin asti on ollut melkein täynnä valkomesikkää. Juuri tällä hetkellä pientareet on niitetty, joten suuret kasvustot häviävät, mutta niitä riittää myös hiukan sivummalla. Tupsuja näkyy siellä täällä, erityisen paljon oli tänään vielä Ylikiimingintien risteyksessä.
Paitsi Kuusamontien varressa, myös Lentokentäntiellä ja Linnamaallakin valkomesikkää on näkynyt. Toivottavasti saan lisää vihjeitä!
Mikä tämän invaasion on aiheuttanut? Vaihtoehtoja on varmaan kaksi – joko se on ollut epäpuhtautena jossain siemenerässä, tai sitten se on tullut maansiirtojen kautta. Ennen kuin muuta osoitetaan, olen kyllä viimemainitun kannalla. Olen seurannut valkomesikkää Oulussa 2000-luvun alkupuolelta asti, ja luulen, että tämä on sitä ihka oululaista valkomesikkää Toppilansaaresta. Sinne se tuli jo painolastikasvina 1860-luvulla, ja siitä asti sitä on siellä kasvanut. Toppilansaaren asuntomessualueen rakennustyöt alkoivat 2003 pintamaitten poistolla. Viherrenkaan autot veivät maat jonnekin varastoon.
Uskomukseni on, että nyt tämä Toppilansaaren siemenpankki on “räjähtänyt” jossain maa-ainesten varastoaluella, ja leviää pitkin Oulun teitä. Ruskossa on yksi varasto, Viherrenkaan maa-aineslupa 2004 löytyy netistä tälle alueelle, mutta luvissa ei ole osoitteita… Yhdellä paikalla, jossa on kerrostalon kokoisia maakasoja, kävin juuri tänään katsomassa. Portilta. Portilla oli valkomesikkää, muuta en osaa sanoa. Ja Kuusamon tie on melkein vieressä.
Jääkö mesikän esiintyminen pysyväksi? Tällä hetkellä se on niitetty todella tehokkaasti ja tarkasti. Ehkä se pyritään poistamaan samoin kuin savikat eli niittämällä. Savikat tottelevat tätä, mutta valkomesikän siemenpankki lienee vahvempi, ja kaksivuotisuus tekee asian vaikeammaksi. Melko varmasti ainakin teitten tuntumaan jää kasvustoja sinne tänne, vaikka pientareet eivät enää valtoimenaan sitä kukkisikaan tulevina kesinä. Ja valkomesikkä esiintyykin yleensä kasvustoina.
Valokuva on Raitotien ja Kuusamontien risteyksestä. Pientareet ja teitten väliin jäävät kaistaleet ovat lähes täynnä valkomesikkää. Mesikkäkasvustojen hopeanharmaa vihertävä väri johtuu paitsi valkoisista kukista myös siitä, että kasvustoissa on laaja sieni-infektio – lehdet ovat valkoläikkäiset, eivät puhtaan vihreät kuten terveellä mesikällä. Tämä on mesiköillä ihan yleinenvaiva.
Ukontulikukkakin mesikkäkasvuston reunalla
Mesikkäkasvustoissa on jonkun verran seuralaislajeja: raiheiniä (Lolium), apiloita (valko-, puna- ja alsikeapilaa), kannusruohoa, kyläkarhiaisia (Carduus crispus), hiirenvirnaa. Muuta lajistoa tarkastelemalla voi ehkä päätellä jotakin myös maan alkuperästä. Oulun seudulla ei kuitenkaan ole muualta tiedossa suuria valkomesikkäkasvustoja. Kyläkarhiainen on myös kulttuurivaikutteisten paikkojen ohdake, ja sitä on myös vanhastaan ollut Toppilansaaressa. Samoin valkoailakkia (Silene latifolia subsp. alba), jota näin em. tienristeyksessä yhden kappaleen. Erikoisin löytö oli kuitenkin ukontulikukka (Verbascum thapsus). Sitä on tavattu Oulussa viimeksi 1927 (!), Toppilassa (!), puutarhassa. Tauno Ulvinen vilkaisi alla olevan kuvan, ja oli lajista samaa mieltä. Näytettä en raskinut ottaa.
